mukava viikonloppu

Onpahan ollut mukava viikonloppu. Pitkästä aikaa ei ole ollut stressiä kouluhommista, tosin nyt pitäisi alkaa tehdä vielä huomisia demoja (vähän myöhäinen aika, myönnetään!) ja muuta pikku piipertelyä koulua varten. Miten ihmeelliseltä tuntuikaan tässä menneellä viikolla, kun tulin kuuden jälkeen kotiin spindestä ja päivän "pakollinen" osuus oli siinä. Ei yhtään ainutta pakollista kouluhommaa illaksi!

Perjntaina käytiin katsomassa Reindeerspotting, se huume-elokuva. Dokkari yllätti, oli parempi kuin odotin. Mutta sitä en ymmärtänyt, millä kohdin elokuvatarkastajat näkivät huumemyönteisyyttä. Sen verran luuserilta päähenkilö vaikutti ensi metreiltä lähtien. Ehkä sitä pohdin eniten, että millainen dokkarin tekijän oma elämä oli. Hän kun ei ilmeisesti noita kovimpia huumeita käyttänyt, mutta jaksoi kuitenkin seurata päivästä toiseen ystäviensä toilailuja. Mutta huumeissahan hänkin dokkaria kuvasi. Ehkä ne tarkastajat olivat sitten pohtineet juuri dokkarin tekijän huumeiden käyttöä ja sen tuomaa esimerkkiä. Vaikka varsinaisesti elokuva on tehty aika paljon kuvaamisen jälkeen. Sitä en tiedä, onko se sitten leikattukin pöllyissä.

Lauantaina käytiin parilla kirpparilla. Ekocenterissä oli kakkutarjoilua, käytiin siellä ja löydettiin hajonneen kahvipannun tilalle uusi. Tuli hyvä mieli, kun ei tarvinnut heittää toimivaa kahvinkeitintä mäkeen pelkästään siksi, että pannu hajosi. Sitten ostin pari kukkapurkkia ja kukallisia pikkulautasia kukkien alusiksi.

Ruokakaupassa pohdin taas, että kuinkahan paljon perheet viettävät vuosittain aikaa marketissa etsien toisiaan. Me hävitämme aina toisemme, vaikka sopisimmekin, että nähdään tuolla juustotiskeillä.

Söimme erinomaista chevre-tomaattikeittoa, minun tekemää. Illalla meninkin ulos Lontoossa asuneiden tyttöjen kanssa. Meidän bileilta oli supistunut neljän hengen tapaamiseksi, mutta hauskaa oli. Torerossa oli loistavaa ruokaa. Tapakset olivat oikein hyviä (valkosipulileipää, serranokinkkua ja melonia, alkupalaksi) ja lohikin (grillistä) oli onnistunutta.

Sitten menimme Passioniin katsomaan surkeaa Suomen peliä ja tapasimme vielä yhden Lontoossa asuneen tytön. Illan kruunasi karaoken laulaminen Annelissa.

Tänään olen lukenut hesarin, käynyt salilla (mitä isommat painot, sitä kivempaa), katsonut Kauhea kankkunen -nimisen elokuvan, lukenut vähän muita lehtiä, kuunnellut telkkaria ja leikellyt kauniita kuvia projektejani varten.

Hesarissa oli sambialaisia naisia lapsineen. Hehän saavat keskimäärin kuusi lasta. Mietin, että onkohan sambilaisten keskuudessa lapsettomuutta vai onko se vain länsimainen ilmiö. Mitenköhän lapsettomiin suhtaudutaan tuollaisissa maissa.