väsynyt

Päiväunilta heräämiseen meni nyt vain tunnin verran. Minun ei todellakaan pitäisi nukkua niitä koskaan. Päiväunet eivät vaan sovi minulle. Ihmettelen suuresti, kun K voi ottaa puolen tunnin nokkaunet, nousta juomaan kupillisen kahvia ja lähteä sitten treeneihin. Pyh. Minä nukun päiväunet vain siinä tapauksessa, että olen kerta kaikkiaan niin väsynyt, että en jaksa millään iltaan asti. Eli yleensä käytännössä nukahdan lukiessani. Sitten jossain vaiheessa herään kuin karhu kesken talviunieni, murisen ja koko loppuilta on pilalla. Minun käy sääliksi pienet lapset, jotka heräävät kiukkuisina päiväunilta. Tiedän miltä heistä tuntuu. Ehkä siksi he eivät edes halua mennä nukkumaan?

No. Nyt minua sitten väsytti aivan tolkuttomasti (olen taas herännyt seitsemältä, lauantaiaamuna... hohhoijaa!) ja mietin, että pitää vielä käydä ostamassa kermaviiliä mustikkapiirakkaan, jonka teen siis huomenna. Laitoin oikein kellon soimaan. Heräsin siis sekä päiväunilta että kellon soittoon. Kaksi pahinta. Ja mikä raivon määrä tulikaan siitä, että tajusin, että kaupathan EIVÄT mene lauantaisin kuudelta kiinni JA ne OVAT sunnuntaisin aamullakin auki. Ihan turhaan olin laittanut sen kellon soimaan.

K on ollut tällä 71 tuntia tällä viikolla töissä, pääsee tunnin päästä kotiin. Minä en ole tehnyt ihan niin paljoa hommia, mutta aivan riittävästi kuitenkin. Onneksi ensiapukurssi, jolle olin ilmoittautunut, peruuntui. Olisi pitänyt varmaan yötkin valvoa. Onko sitä vanha, että ei jaksa, vai onkohan tuota koulua liiaksi. Vielä reilut kolme viikkoa, sitten menee muutama päivä, että saa siivottua, mapitettua ja järjesteltyä kaikki paperit ja asiat kesäteloille. Onneksi saa yli kolme kuukautta miettiä välillä jotain muuta. Esimerkiksi viljelypalstaani, jota varten murjotushuone on täynnä taimia.