unohtelua

Nyt myönnän, että olen päivittänyt blogiani liian harvoin. En nimittäin muistanut, missä osoitteessa tämä blogi on. Sivuhistoria oli siivottu ja blogia ei noin vain löytynyt. No, löytyi se kuitenkin.

Ihme juttuja sitä voikin unohtaa. Kerran (aika monta vuotta sitten) olin kirjastossa erään ystäväni vauvan kanssa, kun ystäväni meni käymään vessassa. Joku täti tuli lepertelemään vauvalle ja kysyi, että onko se tyttö vai poika. Luuli sitä tietenkin minun vauvaksi ja näytti vähän kummastuneelta, kun minun piti miettiä, että kumpikohan se nyt oli. (Siis kyllä oikeasti tiesin, mutta jotenkin oli niin hämmentävä tilanne, että unohdin...)

Ihmisten nimet unohtuvat helposti. Kerran tupareiheni tuli kaveri, jonka nimeä en muistanut ja hän ei tuntenut muita. Olipa helppo esitellä tyyppi muille paikalle olijoille.

Englannissa asuessani elelin vähän kuin yhteiskunnan ulkopuolella, käytin vain käteistä rahaa, en tarvinnu ikinä mitään tilinumeroita, täyttänyt virallisia papereita tai edes saanut juuri mitään virallista postiakaan. Niinpä sitten kerran en muistanut omaa sotuani. Muistin kolme loppuosaa, ja niistä oli sitten arvottava oikea. No, kyllä se palautui äkkiä mieleen.

Olen siis aloittanut uimakoulun. Viime viikolla harjoittelimme kroolia, tällä viikolla vuorossa on selkäuinti, ensi viikolla rintauinti. Sitten vielä viikko, jolloin kertailemme. Selkäuinti sujui vähän paremmin kuin kroolaaminen, johtunee siitä, että kaikki energia ei mennyt hengityksen pohtimiseen. Tosin siinä vaiheessa, kun meillä oli selkäuinnissakin mielikuvapalloja jaloissa ja käsissä ja tynnyreitä käsissä ja oikeat asennot silmille, niskalle, navalle ja polville ja niin edelleen, niin menin ihan sekaisin.

Koulu tökkii vähän. Olen siis suorittanut tältä keväältä akateemisen ruotsin (tyydyttävillä tiedoille). Fysikaalisen kemian ensimmäinen välikoe meni heikosti, mutta olen kuitenkin siinä tahdissa, että läpipääsy ei ole mahdoton. Toinen välikoe olisi viikon päästä, paitsi jos se lakko tulee. Sitten emme tiedä. (Koeslangia: kurssi suoritetaan yleensä joko kahdella välikokeella tai yhdellä tentillä.) Analyysin ensimmäinen välikoe oli tänä aamuna ja sekin meni heikosti. On vielä iso kurssi ja jälkimmäinen koe on vasta toukokuun alussa. Sitten ei olekaan menossa kuin toinen matikan kurssi (euklidiset avaruudet), joka tuntuu vähän kiinnostavammalta, pieni seminaarityö ryhmätyönä, aiheena määrätty integraali. Tuumimme, miten määrätyn integraalin voisi opettaa lukiossa. Kuun lopussa jatkuvat kasvatustieteen perusopinnot. Siinä on ilmeisesti aika paljon työtä ja jotain harjoittelun tynkääkin. Sitten olisi kasvatustieteen perusopinnot kasassa.

Kesätöitä en stressaa, menen toukokuun alkupuolella sinne samaan paikkaan kuin viime kesänäkin. Ja koska olen niin rikas, maksan vähän takaisin viime vuoden opintotukia. Todella ärsyttävää. Verotoimistossa sanottiin aikaisemmin, että pieni eläkkeeni ei ole jotain tietynlaista tuloa, joten sitä ei lasketa mukaan opiskelijoiden tulorajoihin. Nyt kävikin ilmi, että kyllä se lasketaan. Viime vuoden opintotuki pitää palauttaa nyt maaliskuun loppuun mennessä, mutta joutuu maksamaan 15% ylimääräistä. Aika kova korko, jos vaikkapa huhtikuussa palauttaa viime vuoden joulukuun tuen... Harmi, kun kela itse ei maksa tuollaisia korkoja niille rahoille, jotka maksavat myöhässä.

Opintojen maksullisuuttahan taas väläyteltiin. Jos viiden vuoden maisterinopintoja varten pitäisi ottaa 10 000 euroa lainaa, en opiskelisi, ainakaan opettajaksi. Tekisi mieli sanoa, että kaikki eivät voi olla hyväpalkkaisia paperimiehiä ja ahtaajia, joidenkin on pakko tehdä myös akateemiset pätkätyöt sekä monet muut alipalkatut hommat, joissa vaaditaan korkeakoulututkinto. Ja miksi ne, jotka menevät amikseen, saisivat opiskella ammatin ilmaiseksi ja ne jotka menevät lukioon, eivät saisi. Voisi kuvitella, että amiksessa opiskelu on kalliimpaa kuin lukiossa.

Opiskelijat halutaan nopeasti työelämään. Näin väitetään. Mutta siellähän he ovat jo, tekemässä niitä siivous- ja muita matalapalkkaisia töitä. Kysymys on ehkä sittenkin enemmän siitä, että ei haluta, että ihmiset haaskaavat monta vuotta opintoihin. Jos halutaan, että opiskeluajat ovat mahdollisimman lyhyitä, niin eikö kannattaisi koulun penkille päästää vasta 25-vuotiaat, kuvittelisin, että he opiskelevat keskimäärin nopeammin kuin 19-vuotiaana opintonsa aloittaneet.

Kevät tulee. Tänään satoi vettä. Vaihdoin kukkiin multia ja nyt minusta näyttää, että osa niistä suuttui todenteolla. Kylvin myös tomaatin ja paprikan siemeniä. Viikonloppuna neuloin villasukan, toinen jäi kesken. Saanko sitä ikinä valmiiksi.

Voikaa hyvin.