Kuulumattomuutta

Hups. Tuli viikonloppuna mainintaa, että olen tosiaan päivittänyt blogiani vain kaksi kertaa tänä vuonna. Tosin sanotaan, että olen kyllä ollut tietokoneellakin vähämmän kuin esimerkiksi viime syksynä. Tämä koneella istuminen vie tolkuttoman paljon aikaa kaikelta muulta.

Viikonloppuna kannustin kovasti Finlandia-hiihdoissa, sunnuntaina kotimatka Lahdesta kesti kauan: aamuyhdeksältä lähdettiin, matka vaati useita pysähdyksiä ja olimme kotona seitsemältä illalla. Mutta tulipahan samalla nähtyä jonkun sukulaisia, ystäviä ja pieni vauvakin.

Koulussa menee kohtuullisesti. Jätin latinan kurssit pois, kun aikaa tuntuu olevan vain rajallisesti. Opiskelen fysikaalista kemiaa, euklidisia avaruuksia ja analyysia. Kasvatustieteen perusopinnot saan loppuun keväällä. Ruotsin kurssi on takanapäin, arvosanaa en ole vielä saanut, mutta ei liene epäilystäkään, ettenkö olisi sitä läpäissyt. Kirjoituskurssin otin ohjelmaan, kun ajattelin, että josko innostuisin kirjoittelemaan. Väkipakolla olen vääntänyt muutaman tekstin pikaisesti. Ne pitäisi palauttaa tänään, mutta se opettaja sanoi, että ei sen niin väliä, jos nyt tällä viikolla palauttaisi. Eli palautan tällä viikolla, yritän nyt vähän vielä hioa.

Aloitan uimakoulun tänään. Kahdeksan kertaa, tunnin aina kerrallaan. Jos tässä maaliskuun aikana sitten saisi vähän vinkkejä siihen, miten voisi räpiköidä tehokkaammin ja mukavammin.

Kesäksi olen hankkinut jo työpaikan, eli menen sinne samaan paikkaan, jossa olin viime kesänä. Ihan mukava juttu, eipähän tarvitse sitä stressata.

Karjalan kunnailla loppui ja olen pohtinut, että pitäisiköhän ottaa joku uusi telkkarisarja seurattavaksi. Mutta turha homma, boksi on jo nyt täynnä kaikenlaista, jota ei ehdi katsella. Vaikka tänään alkavaa vampyyriohjelmaa on hehkutettu tolkuttomasti, niin tuskin alan seurata. Vaikka tuo toinen meinaakin alkaa.

Diipadaapa. Ei tänne mitään kuulu.