maanantaina, maaliskuuta 22

Kiireistä maanantaita

Onpahan ollut päivä. Aloitin heti aamusta puoli kahdeksalta tuolla kaupungin toisella puolella verikokeella, verenpaineen mittauksilla, ortostaattisella sykemittauksella, pituuksilla, kehonkoostumusmittauksilla (ja mitä vielä). Sitten yhdeksäksi oli jo oltava eri puolella kaupunkia kirjoittamassa työsopimusta, samaan paikkaan menen kuin viime kesänäkin. Sain palkankorotuksenkin vielä. Toukokuun 3. päivä alkaa työt, eli ei jää paljoa aikaa hengähtää koulukevään jälkeen (kun viimeinen tentti on 20. päivä tai jotain).

Sitten piipahdin aamupalalla ja lukemassa Hesarin siskon luona, kävin kotona syömässä ja sitten takaisin mittauksiin. Nyt mittailtiin lihasvoimaa käsissä, jaloissa, selässä ja vatsassa sekä pyöräiltiin niin pitkään kuin jaksoi. Sydän takoi vauhdilla 192 lyöntiä minuutissa ja siihen uuvahdin. Mikä parasta, niin ensi viikolla menen tekemään samat testit uudestaan. Ja neljän ja kahdeksan viikon päästä. (Olen siis koehenkilönä eräässä gradussa, siksi).

Sieltä sitten suoraan tekijänoikeuskoulutukseen Kylläpä ovat monimutkaisia ja osittain naurettavia, anteeksi vaan teosten tekijät. Siis kyllä muuten kannatan kovasti sitä, että jokainen saa työstään palkan, mutta onhan se hölmöä, että opettaja voi viedä oppilaat katsomaan netistä jonkin tyypin tekstiä, mutta ei voi noin vain tulostaa ja kopioida sitä oppilaille. No, ehkä aihe on vielä ongelmallisempi jollekin muulle kuin matematiikan opettajalle.

Koulutuksen jälkeen oli vielä kokous ja siihen päälle uintia. Meillä on ollut useita uimaopettajia, mikä on hyvä asia. Viime viikolla eräs mies opetti rintauinnin potkuja. Juu, potkin niitä kyllä, mutta en liikkunut yhtään eteenpäin. Tuntui vähän omituiselta uinnilta. Tänään niitä opetti eri opettaja, niin tuntui kuin olisin ihan eri juttuja harjoitellut. Jokainen painottaa niin eri asioita. Viimeksi kun energia meni sen pohtimiseen, että miten polvet pysyisivät lähellä toisinaan, niin nyt sitten keskittyi enemmän nilkkoihin ja kantapäihin, niin polvetkin kääntyivät sisäänpäin kuin itsestään.

Mutta nyt petiin. Tänään ei ole nohevia mielipiteitä.

PS. En muuten käytä pyöräilykypärää. Vieläkään. Minähän vähän en niin kuin uskonut niihin. Mutta käyttäisin ehkä, jos sellainen olisi. Toisaalta pyöräilykypärä ei taida mahtua hupun alle eikä päälle ja haluan olla aina huppu päässä, muuten tulee kylmä. Hmmm.

1 kommentti:

Mlle Unikko kirjoitti...

Minä jo ihmettelin, että missä kuntotesteissä sinä oikein käyt? Kuulostaa aikas läpivalaisevalta? Joskus olisi mielenkiintoista käydä kaikki tuollaiset testit läpi.. joudutko tekemään muutakin kuin vain käymään noissa testeissä? Syömään jotakin outoa? Olemaan käyttämättä vasenta jalkaa ponnistamiseen?