perjantaina, maaliskuuta 19

Drinkkejä ja mustelmia

Olin eilen rimpsalla. Tai ainakin melkein. Olin lupautunut ainejärjestömme järjestämiin bileisiin lipunmyyjäksi 1,5 tunnin ajaksi yökerhon ovelle. Kun eilen illalla lunta tuli myräkkänä, niin mietin taas että mihin ihmeeseen sitä onkaan pitänyt lupautua. Mutta rasti ei ollut paha, kun pääsi perille. Ihan mukavat pikku kinkerit (kovin moni ei ollut liikenteessä tuiskuisena torstai-iltana).

Vähän ihmettelin yökerhon toimintaa baaritiskillä, kun sain tästä hommasta drinkkilipun, jossa luki, että sillä saa hanatuotteen (olut, siideri) tai alkoholittoman juoman. Baarimikko väitti, että voin saada sillä vain alkoholittoman hanatuotteen (en sitä alkoholitonta drinkkiä, josta poju lopulta laskutti 1,5 euroa). Ja limua ei ole hanassa, vaan sitä saa pistoolista. Hanasta saa vettä, ehkä sellaisen olisin sillä drinkkilipulla saanut.

En muutes mennyt kouluun, vaan vedän lonkkaa tänään. Ihan vaan huvikseen. Kyllähän se kostautuu, mutta pudotkoon taivas niskaan.

Mies tuli puoli yhdentoista aikaan töistä ja lupasin tehdä ruoan valmiiksi. Piti keksiä jotain sellaista, että ei tarvinnut astua kodista ulos siwan puolelle. Tein tortillalasagnen. Oli hyvää.



Eli siis tortillalettujen välissä on tacomausteella maustettua jauhelihaa ja tomaattikastike, jonka keittelin paseeratusta tomaatista, sambal oelekista (chilitahnaa), valkosipulista ja salottisipulista. Niitä vuorotellen ja päälle aurajuustoa ja juustoraastetta.

Oikeastaan ruokaidea lähti siitä päästä, että jääkaapissa oli juustoraastetta, joka piti saada johonkin ruokaan. Sitten tuumailin kovasti, että mitä ruokaan tekisin siitä.

Jääkaapissa on myös päiväyksen ylittänyt tuorejuustoa. Otan sen kohta mukaan ja lähden Tuijan luokse tekemään porkkanakakkua. Vähän niin kuin jälkkäriksi. Namnam.

Mehän olimme etsineet keittiöön lipaston tapaista jo aika kauan. Siis siitä lähtien, kun tähän muutimme viime kesänä. Ei vaan ollut kävelly kohdalle sopivaa. Olin miettinyt jotain 50-luvun tyylistä juttua, mutta olisin kelpuuttanut uudenkin, mutta mitään ei löytynyt.

Tässä pari päivää sitten mentiin kirpparille katsomaan yhtä lipastoa, jonka mies oli edellisellä kerralla nähnyt siellä. Ei ostettu sitä lipastoa (makuuhuoneeseen edelleen etsitään 98x53 kokoista lipastoa, korkeus ei ole niin tarkka. Tuollaista ei siis ole olemassakaan, minä haluaisin valkoisen, vähän romanttisen, mutta muukin saattaa kelvata.). Mutta siis löydettiin keittiöön sopiva. Se on pari senttiä liian leveä ja sitä mietittiin kovasti, mutta ei ainakaan vielä ole alkanut haittaa, että siipale näkyy olohuoneen puolelle. Jalat on varmaan jälkikäteen nikkaroitu eivätkä ole sellaiset sirot, mutta ihan hyvät. Muuten tykkään lipastosta kovasti. Ja mikä parasta, siihen voi laittaa kaikki ylimääräiset keittiössä vaeltavat tavarat! Ja kukkia!

Siinä pinnassa on jokin paperintapainen, siis puunnäköistä "paperia". Olisikohan pinta alla mennyt huonoksi. Mutta mies lupasi laittaa siihen jonkin viilun päälle, jos se paperi menee huonoksi.



Pyörällä ajaminen on välillä aika haastavaa ja suorastaan vaarallistakin. Kaaduin nimittäin viikko sitten torstaina fillarilla omassa kotipihassa. Koski aivan julmetusti. En ole varma, mitä tapahtui, mutta luulisin satuttaneeni takamukseni johonkin fillarin osaan (polkimeen?). Seuraavana aamuna ei näkynyt mitään jälkeä, mutta en pystynyt istumaan kunnolla koulussa. Neljä tuntia sitten könötin toisella kannikalla. Mustelma tulikin vähän jälkijunassa ja komea mustelma tulikin:

2 kommenttia:

Mlle Unikko kirjoitti...

Todella kiva lipasto! Haaveilen 50-luvun kaapista, jonne voisin kätkeä osan kirjoista. Ei siis kovin suuresta kapistukseseta, mutta sellaisesta, jossa olisi lipastoa, ovea ja ovien sisällä hyllyjä.. Ei ole vielä tullut vastaan.

Pyöräile varovasti - onhan sinulla kypärä?

Anonyymi kirjoitti...

No jopas on mustelma!