sälää

Kahden viikon päästä tämän syksyn opinnot ovat ohitse.

Minua kismittää se asia, että ne jotka kärsivät jostain näkyvästä ikävästä, tuntuvat saavan parempaa kohtelua. Eilen uutisoitiin, että jos joutuu jäämään pois linnanjuhlista sikainfluenssan takia, niin saa ensi vuonna kutsun uudestaan. Tänään Hesarissa tosin sanottiin, että jos joutuu jäämään pois ja toimittaa saikkupaperin, saa uuden kutsun. Possuflusta ei puhuttu mitään. Mutta miksi vain tänä vuonna ja tämän pikku epidemian takia? Miksi ei joka vuosi? Ihmiset sairastavat ikäviä mahatauteja ja keuhkokuumeita joka vuosi.

Toinen asia ovat nuo kouluampumajutut. Ne ovat ikäviä tapauksia, mutta joka vuosi jonkun muunkin läheinen ammutaan tai tapetaan muuten järjettömällä tavalla (onko niitä nyt järjellisiä tapoja... tarkoitan tässä sitä, että ihmisiä tapetaan yllättäen, kymmenen vuoden perheväkivaltahelvetin jälkeen tappo ei liene niin dramaattinen yllätys). Julkisuudesta on jäänyt sellainen kuva, että ko. koulujen oppilaat ovat saaneet pitkäkestoista kriisiapua. Hyvä. En sano, että se pitäisi ottaa heiltä pois. Mutta eikö vuosikausia jatkuneen insestin jälkeen olisi hyvä saada myös pitkäkestoista kriisiapua? Tai silloin, kun lähiomainen tapetaan ilman monen viikon lööppejä. On ilmeisesti aika vaikea saada apua, näin kirjoitellaan.

Meille tuli uusi vesilasku. Ensimmäisen laskun jälkeenhän parjasin tajuttomasta vedenkulutuksesta. Muutaman päivän ajan muistin sammuttaa hanan siksi aikaa, kun pesen tukkaani, mutta kyllä se nyt on jäänyt. Mutta aion hiljentää omatuntoni suihkussa käymisistä, sillä veden kulutuksemme oli hiukan yli 300 litraa (noin 315) vuorokaudessa. Onhan se valtava määrä vettä, mutta ei sen enempää kuin muillakaan suomalaisilla. Ja me käymme suihkussa PALJON verrattuna moneen muuhun ihmiseen.

Kiitoksia ammatinvalinnoista. Itse en vastannut kyselyyn, mutta olisin raksinnut kohdan meribiologi. Kuvataiteilija tai arkkitehti olisi voineet olla kakkosvaihtoehtoja, johtajakin minusta voisi leikkielämässä tulla.

Olimme pitkän viikonlopun Helsingissä. Voi että oli kivaa! Hyvää ruokaa majapaikassa ja ravintolassa, käytiin Peacockissa katsomassa stand uppia ja kasarirockia, vapaaottelua, kirpputoreja, shoppailua, ystäviä, Picassoa, tavattiin vauva ja vauvan vanhemmat. Pari joululahjaakin löytyi. Toinen ihan pienen pieni ja toinen aika iso. :D

Siskon tyttöni toivoo sitkeästi ilmapalloa joululahjaksi. Hän arveli aikaisemmin, että minä haluaisin joululahjaksi ruskeaa kakkua. Eilen arveli, että pikkuveli haluaisi sinisen paketin ja äiti punaisen. Äidin paketissa olisi hyvä olla leluja. Ja mitä jouluna syödään? Mansikkakakkua ja vihreitä karkkeja. Siinä on jouluun jo aika selvät sävelet.

Ihanaa, kun tuli pakkasta. Vaajakoskella on kuulemma tekojääkenttä, jossa ei käy ketään, mahtuu hyvin luistelemaan. Sinne suunniteltiin menoa lauantaina. Huomiseksi varasin liput Täällä pohjantähden alla -leffaan. Kestää kolme tuntia. Pitää ottaa eväät mukaan.