niskavillat pystyssä

Mies ei ole vielä tullut töistä kotiin (hän yleensä kuulee mielipiteeni jokaikisestä uutisesta ja artikkelista, jonka luen ja joka aiheuttaa jonkinlaisen reaktio) ja ajattelin, että jospa en alkaisi hesariin kirjoitella tulikivenkatkuista mielipidekirjoitusta vastineena Laura Lehtoselle, joka sai aamuteepöydässä sappeni kiehumaan. Naisen kirjoituksen pääpointti oli se, että naisten (ja miestenkin) pitäisi ymmärtää se "tosiseikka" että miehet nyt vaan ovat älykkäämpiä ja kovempia eli parempia johtajia. Niinpä niin. Mutta enpä ala itsestäänselvyyksistä edes jaarittelemaan, vaan pohditaanpa kysymystä. Onko älykkyys johtajan ominaisuus? Estääkö pehmeys johtajuuden? Ehkä sitä kaikkein älykkäintä tyyppiä ei kannata edes nostaa johtajaksi, vaan tärkeisiin asiantuntija- tai kehittelytehtäviin. Kyllähän johtajakin älyä tarvitsee, mutta ei sen tarvitse olla "yliälykäs", sen tarvitsee osata johtaa. Ja pehmeys ei ole johtajien ominaisuus, väittää muun muassa Laura Lehtonen ja moni muu. Ja HYVIN usein nämä ihmiset vetävät jonkinlaisen kristillisen aspektin mielipiteensä taakse. No. Oliko Jeesus kovis? Ei tainnut olla, vaikka välillä intoutuikin temppeleissä riehumaan. Eikös hän tainnutkin olla aikamoinen pehmo. Ja kai hän nyt kuitenkinkin jonkinlainen johjajahahmo oli opetuslapsilleen ja muille seuraajilleen. Ja jos Jeesus ei kelpaa johtajaksi, niin entäs Jumala sitten. Jumala oli kovis Vanhassa testamentissa, heitteli tulta ja tappuraa ihmisten päälle, mutta ilmeisesti siitä ei oikein tykätty, joten tuoreemmissa kirjoissa (niissä UT:n teksteissä) Jumalasta tehtiin lempeämpi ja pehmeämpi. Suorastaan kaiken pehmeyden isä. Ja eikö tämä kaveri kristittyjen mielestä kuitenkin ole aika isokin johtaja?

Laura Lehtonen teki mielipidekirjoituksessaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen mukaan, millainen hän itse on. Aivan samalla tavalla minä voisin väittää järjettömyyksiä. Esimerkiksi sen, että tuttavapiirissäni on ehkä vain yksi mies, jonka aivan mukisematta myönnän älykkäämmäksi kuin minä itse (terveisiä vaan "vaan insinöörille" Etelä-Suomeen) eli olen älykkäämpi kuin valtaosa miehistä. Ja koska olen yksi herkimmistä ja pehmeimmistä ihmisistä, jonka tiedän (perustelu: aloin eilen itkeä, kun avasin telkkarin ja siellä jotkut kuninkaalliset kättelivät jotain ihmisiä, niin minua alkoi itkettää). Eli johtopäätöksenä: hyvin älykkäät ihmiset ovat äärimmäisen pehmeitä. hahahah.

Prinsessoista tulikin mieleen, että jos olisin maailman valtias, niin lopettaisin koko prinsessatouhon tähän paikkaan. Roskalehdille soisi riittävän missit ja rokkarit, muuta merkitystähän kuninkaallisilla ei ole. Ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan syntyperänsä mukaan. Kun ihan oikeasti miettii asiaa, niin eihän tuossa todellakaan ole mitään järkeä. Pelkkä historiallinen riistämisen jäänne. Lopettakaa. (Ja huomautan vielä, että tämä ei ole mitään kateutta. Olenhan itsekin Lady, mutta se arvonimi onkin tullut omaisuuteni kautta.)

Lupasin reissuselostuksen. Teen sen myöhemmin. Tähän juttuun se ei sovi.