Olipa onnistunut viikonloppu. Torstaina siis en ehtinyt nähdä lapsukaisia, mutta perjantaiaamuna Iso-D ilahdutti minua hymyllään kaksikymmentä yli seitsemän, joka oli siis korkea aika nousta ylös. Iso-D:n isosisko sen sijaan heräteltiin pienoisesti kutittelemalla. Niin pienoisesti, että lapsi heräsi hymy huulilla. Kunpa onnistuisi itseltäkin!
Perjantaina kävimme K:n kanssa Q-teatterissa katsomassa Macbethiä. Minulle ei selvinnyt, miksi pääosaa esitti nainen. Ei se hullumpi esitys ollut, mutta en nyt välttämättä aivan taivaisiin kehuisi. Sylki lensi ja räkä valui, kun syyllisyys painoi skotlantilaisen suurmiehen hartioita. Alku ehkä vähän hidas, loppua kohti kiinnostavampi.
Hauska teema viikonlopulle tuli, kun kävimme katsomassa Lauri Viidasta ja Aila Meriluodosta kertovan elokuvan Putoavia enkeleitä. Tuon ohjaaja Heikki Kujanpää ohjasi siis kyseisen pätkän myös jokin vuosi sitten Q-teatteriin. Ja elokuvassa oli samoja naamoja kuin perjantaisessa Macbethissä: Elena Leeve, Elina Knihtilä, Jani Volanen.
Elokuva oli loistava. Jostain arvostelusta luin negatiivisen kommentin siitä, että ei toimisi elokuvassa se, että sama näyttelijä (Elena Leeve) näyttelee kahta ihmistä ja kun vielä tuota Aila Meriluotoa näytteli myös Knihtilä. Kuulostaa sekavalta, mutta elokuvan nähtyään valinta on hyvin perusteltu. Niin sen kuuluukin mennä!
Lauantaina oli tosi ihana ilma ja reippailtiin mukava lenkki ja kokattiin erinomaista ruokaa. Tänään käytiin Don Corleonessa syömässä. Ruoka oli hyvää, mutta minun annokseni oli vähän pienenlainen. Ei mulle nälkä jäänyt, mutta joku iso mies olisi varmasti jäänyt kiukkuseksi. Meidät teki se kiukkuiseksi, että emme löytäneet maksutonta vessaa Kampista. Euro pissahädästä on ryöstöä etenkin, kun pitkän shoppailun aikana voi joutua käymään parikin kertaa vessassa. Valittiin sitten kahvittelupaikka sen mukaan, että siellä oli vessa!
Käytiin aamupäivällä myös Waltterin kirpparilla, kuhinaa riitti. Ostin Pictionary-pelin, maalaustelineen, pari videota, kirjan ja topin.
Viikonlopun heikoin juttu on se, että en saanut oikein laskettua. Luin kyllä kemiaa vähän, sen verran suunnilleen mitä oli tarkoituskin. Vanhuus ei tule yksinään ja on alkanut tulla ihmeellisiä vaivoja. Esimerkiksi junassa, kun vauhtia on 200 ja selkä menosuuntaan ei pystynytkään laskemaan ja lukemaan, tuli huono olo. Matkapahoinvointia minulle lienee ollut viimeksi, kun olimme matkalla Kolille täyden peräkärryn kanssa. Oli muistaakseni viimeinen kerta kun olen syönyt ryynimakkaraa. Ei nimittäin pysynyt sisällä. Sen verran ehdin laskea ja tutkia tehtäviä junassa, että huomasin niitten olevan vaikeampia kuin viime kerralla. Onhan tässä tenttiin vielä toista viikkoa aikaa... :D
Muistakaapa äänestää piparivaaleissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti