Flunssaa pukkaa

Olen toista viikkoa flunssassa. Koulussa jo oli kurja olo, päätä ja silmiä särki eikä elämää helpottanut yhtään se, että pääsin vasta kahdelta syömään. Tosin tiesin sen jo etukäteen ja nautin yhdentoista aikaa välipalaeväät, jotka kaivoin laukustani.

Jätin taas väliin kuntopotkunyrkkeilytunnin, mutta ohjaaja vastasi spostiini, että kaikki asiat kerrataan niin moneen kertaan, että pääsen vielä kärryille. Jos olisin jo viikon päästä terve. (Minä olen kipeänä sellainen, että tekee mieli ruikuttaa ja mielestäni jonkun pitäisi tuoda mulle kanakeittoa tai edes mokkapaloja.) Mulle tuli eilen mieleen, että mullahan oli viime syksynä poskiontelon tulehdusten lisäksi myös otsaontelon tulehdus, joten soittelin varmuuden vuoksi hoitajalle, että milloin olisi hyvä mennä lääkäriin. Viimestään loppuviikosta kuulemma.

Koulun jälkeen mittasin kuumeen ja ehdin jo ilakoida, että jee, ensimmäinen päivä, kun ei ole illalla lämpöä. Riemuitsin liian aikaisin, nyt se näyttikin jo astetta enemmän kuin aikaisemmin päivällä.

Henkinen ikäni on varmaan jossain 70 vuoden tienoilla, kun niin mieluusti valitan ruumiinvaivoistani. Lisäksi olen huomannut, että olen herkempi vedolle kuin aikaisemmin. Nilkkoja on paleltanut jo monta vuotta, mutta tässä vuoden, parin aikana olen huomannut, että myös ranteita paleltaa. Vaikka ei tarvitsisikaan hanskoja, niin jotkut ekstralämmittimet ranteissa pitää olla. Olenhan minä jo melkein kolmekymmentä. Huhhuh! Kohta on nitropurkit ja kävelen kumarassa verkkaisesti ja unohtelen sukulaisteni nimiä.

Katsoin äsken netistä muutaman jakson Maria!-ohjelmaa. Se on kyllä hyvä, mutta yhden jakson jouduin jättämään kesken. Siinä oli jo ihme Max Perttula meikkimies ja tuli niin kauhea myötähäpeän tunne, että oli pakko laittaa kiinni ohjelma. Miten myötähäpeä onkin sellainen tunne, jota en telkkarin ääressä kestä. Siitä paras esimerkkiohjelma oli kakkosen videotreffit jostain vuosituhannen vaihteesta. IIIK!

Eläkepäiviä odotellessa...