Kunnon bloggaaja päivittää blogiaan vähän useammin kuin minä, parhaimmat monta kertaa päivässä. Tulee ihan mieleen se biisi Minä kirjoitin omaa kirjaa mun elämästä, kertomusta erään näytelmän pääosan esittäjästä. Kirjoituksia kellarista taisi olla biisin nimi, kaveri istui kellarissa kirjotitamassa jännittävästä elämästään. Ehkä mulla on niin päin, että mitä harvemmin kirjoitan, sitä hauskempaa mulla on!
Ei tosin ole mitään valittamista. Eilen en löytänyt pyörän avainta. Kunnes löysin sen. Se on aina joko eteisen hyllyllä tai siinä kassissa, jota olen viimeksi käyttänyt. Etsin huolellisesti. Ja moneen kertaan. Avain löytyi... siitä kassista, mitä olin viimeksi käyttänyt. Tietenkin.
Sitten olikin fillarista etukumi tyhjänä. Lähipiirissäni on hämmästelty sitä, miten usein mulla on kumit tyhjinä. Tunnen aika monta ihmistä, jotka ovat korjanneet mun fillarin kumeja. Mutta se ei ole aina minun vikani. Kerrankin talolla ollessani annoin yhdelle harjoittelijalle tehtäväksi korjata mun kumit, kaveri oli ollut ihan pyöräkorjaamossa töissä. Totesi viidennen paikan jälkeen, että ovat tainneet olla neulapojat asialla. Tällä kertaa joku oli ystävällisesti peukaloinut venttiiliä ja kumi oli vain suhistettu. Pääsin lopulta kirjastoon ja ratkaisemaan toisen asteen yhtälöitä. Ne muistin kyllä oikein hyvin ja pääsen siirtymään korkeampiin asteisiin.
Kohta alan kasata itseäni matkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti