huomenta

Minua on johdettu harhaan. On annettu ymmärtää, että tänä aamuna kello kahdeksan television kuva muuttuu harmaaksi lumisateeksi. Ei muuttunut. Ruutu on kirkkaan oranssi ja siinä on teksti, joka ilmoittaa analogisten lähetysten päättyneen tänään. Ostamme kyllä digiboxin.

Olen kirjoittanut 250 tekstiä tänne, onko joku lukenut ne kaikki? Siinähän on jo ihan hyvänkokoisen kirjan verran tekstiä. Taidanpa tosiaan lähettää Tammelle tai Otavalle ja lyödä rahoiksi. Vai olisiko paremminkin Like-kamaa.

Minä huvittelen laskemalla kaikenlaisia. Ensimmäisessä kesätyössäni ei ollut kauhean paljoa tekemistä, niin laskin, että... olikohan se neljä miljardia markkaa se summa... mutta kuitenkin sillä sai tupakkajonon kuuhun asti ja puoleen väliin takaisinkin.

Minulla on vähän toista sataa kirjaa. Niitähän meni jonkin verran kiertoon silloin kun muutin Lontooseen ja karsin kaikkea kamaa, mutta nyt niitä on tuon verran. Jossain lehtijutussa julkisuuden ihmiset esittelivät kirjojaan ja hyllyjään. Mieleen jäi joku hylly, missä oli 10 000 teosta. Se on aika paljon. Jos lukisin loppuelämäni ajan 30 kirjaa vuodessa ja eläisin 85-vuotiaaksi, niin ehtisin lukea vain 1700 kirjaa. 30 kirjaa vuodessa ei ole valtavan paljoa, mutta ei se ole vähääkään. Etenkin jos haluaa myös katsoa elokuvia, käydä töissä, opiskella ja olla vähän sosiaalinenkin. Ja lukea lehtiä ja kirjoittaa blogia. Noihin 10 000 kirjaan pitäisi lukea aina joka toinen päivä yksi kirja. Tosin onhan minullakin hyllyssä kirjoja, joita en ole koskaan lukenutkaan. Eikä kaikkia kirjoja lueta, niitä katsellaan.

Minulla oli joitain vuosia sitten vihko, johon kirjasin ylös kaikki kirjat, jotka vaikuttivat lukemisen arvoisilta. Se oli aika tarkkaa puuhaa. Ensin kirjoitin kirjailijan nimen ja teoksen, kun sellaiseen törmäsin netissä, ihmisten puheissa, lehdissä, toisten kirjahyllyissä jne. Sitten menin kirjastoon, Varkauteen tai Pieksämäelle tai Jyväskylään, missä nyt satuin olemaankaan ja tarkistin koneelta, onko kirjaa kirjatossa. Kaikkein harvinaisimpia ei ollut. Sitten kirjoitin nimen perään hyllypaikan muodossa 84.2WAL (Tuolta löytyisi siis esimerkiksi Sinuhe egyptiläinen). Ja jos kirja oli paikalla ja ajattelin lainata sen sillä kertaa, ympyröin hyllypaikan lyijykynällä. Minulla oli siis tässä vaiheessa kaksi erilaista kynää käytössä. Ja sitten menin etsimään kirjoja ja lainasin ne. Ympyrät sai hyvin pyyhittyä pois.
Minulle naurettiin. Olen melko varma, että näytin jonkun mielestä huvittavalta jo kirjastossa, mutta eniten minulle nauroi Pekka. Hän ei ymmärtänyt, että miksi en vain mene kirjastoon lainaamaan mielenkiintoisia kirjoja. Ja toisaalta hän epäili, että suurin pelkoni on se, että kuolen ennen kuin ehdin lainata kaikki kirjat.
Taidan ottaa systeemin käyttöön taas. Ja tiedän myöskin, missä vanhat listat ovat.
Ongelma täällä on se, että käsittääkseni Helsinki käyttää eri luokitusjärjestelmää. En osaa sitä enää ihan täydellisesti ulkoa, mutta suurinpiirtein: 0 yleisteokset, 1 filosofia ja psykologia, 2 uskonto, 3 yhteiskunta, 4 maantiede ja niin edelleen. Mutta kun menee helsinkiläiseen kirjastoon etsimään vaikkapa Koraania, niin se tuskin löytyy hyllypaikasta jotain 29 tai sinnepäin. Niillä on oma systeemi. Mutta siis vain Hgissä, muissa on se yleinen.

Tärkeitä tiedon hippusia taas kaikille. Nyt aamupalan pariin ja sitten etsimään lamppua ja katsomaan Junoa.