joku vika pipareissa

Ihme herjausta, mutta pääsin kuitenkin kirjoittamaan. Nyt en muista kumpi on jenkkisana cookie vai bisquit. Varmaan cookie.

Tämä blogger-palvelu on kuin Käpykankaan siwan kassat. Joka kerta kun kirjaudun, niin ruksin ruudun, että muista minut ensi kerralla. Mutta koskaan se ei muista. Kun asuin Ahjokadulla ja poltin tupakkaa, kävin ostamassa sitä ainakin kolme kertaa viikossa lähisiwasta ja melkein joka kerta kysyttiin paperit. Jopa puolen vuoden asumisen jälkeen. Kerran kysyinkin yhdeltä myyjältä, että eikö hän todellakaan muista, että on kysynyt minulta paperit jo pari kertaa samalla viikolla.

Me kävimme Brightonissa viikonloppuna siis. Ihastuttava kaupunki. Mutta en aio nyt kertoa siitä, vaan National Expressin lippuluukkumyyjästä, joka tuhlasi minun rahojani. Yritin näet ensin ostaa viime viikon maanantaille meno-paluun mutta en onnistunut saamaan lippua, kun matkat oli myyty loppuun. Sitten päätin ostaa ne seuraavalla lauantaille. Aamulla meno ja illalla paluu. Hinta olikin pompsahtanut. Sen piti maksaa 10,80 mutta nyt täti antoikin hinnaksi 17. Ihmettelin sitä, sanoin vielä, että eikös day-return ole halvempi. Vähän ihmetteli itsekin täti, mutta ei sen enempää. Hinnat vaan kuulemma vaihtelevat. Näytti vielä omasta kädestään liput, että lauantaille on ja kellon ajat ovat oikein. En sen tarkemmin tarkistanut niitä, kunnes aloin Tuijalle tilata lippuja torstaina. Jaa. Täti oli sitten myynyt mulle paluulipun viikon päähän. Onneksi huomasin silloin enkä Brightonissa. Oli varmasti joka kyyti buukattu ihan täyteen olisi ollut kallista tulla taksilla kotiin. Lipun vaihtaminen puhelinpalvelussa maksoi vielä kolme puntaa lisää. Kiitos vaan.

Ihmettelin kovasti, kun naisen päässä ei soinut herätyskelloa. Tarkistin nettisivuilta, että meno-paluu samana päivänä on AINA halvempi, riippumatta onko juhlapäiviä tai ostaako lipun superajoissa tai myöhään, tiskiltä tai netistä tai jotain. Mur.

Mutta junalaiturilla näin sellaisen onnettomuuden, että ei enää niin kismittänyt tuo onnettomuus. Nimittäin junan ovet aukeavat, ulos on astumassa nainen, ja junan ovet sulkeutuvat (ja aukeavat taas sekunnin päästä). Naisen pää on vähällä jäädä oven väliin, mutta saa vedettyä sisään. Pahaksi onneksi silmälasit eivät palaa sisäpuolelle, vaan putoavat. Kuin hidastetussa filmissä näen, miten lasit putoavat... siihen "mind the gap between the train and the platform" kuiluun. En tiedä saiko nainen lasejaan millään takaisin. Laiturilta radalle on yli metrin matka ja siinä kulkee junia tuhatta ja sataa, joten henkensä uhalla niitä laseja voi sieltä onkia.

Näin tänään isoimman hämähäkin mitä koskaan villinä. Se oli työpaikan keittiössä. Toinen nanny kysyi, että tapetaanko se ja mä sanoin, että hämähäkkejä ei pitäisi tappaa. Yritin laittaa muovikuppia sen päälle, että olisimme voineet viedä sen ulos, mutta se lipesi ja osui häkkiin ja se alkoi vaikeroida. Toinen nanny nauroi mulle, kun voivottelin, että "I hurt her!!". Hän tappoi sen sitten.

Lasten pääsiäisloma alkaa olla viimein lopullaan ja päästään normaaliin aikatauluun.