Tulin puoli tuntia sitten kävelylenkiltä. Olin ulkona tunnin verran ja koko ajan minua seurasi kaunis auringon paiste ja pilviä ei missään. Sitten tulin kotiin ja menin suihkuun ja kun tulin suihkusta, niin ulkona satoi vettä, aika rajusti. Ihmeellinen tuo sää.
Muistutan tosiaan iloista väripalloa tai kasarijäännöstä tai joulutonttua, kun liikun tuolla ihmisten ilmoilla. Tänään tajusin ihan todella, että olen kyllä aikamoinen väripilkku: kirkkaan punaiset tuularinhousut ja NEONkelta-oranssi takki päällä en oikein sulaudu pukukansaan ja muihin mustanpuhuviin ihmisiin. Taidan olla enemmän kaupungin työmiehet kansaa, kun niillä on ne liivit. Huomasin, että jokunen ihminen vähän vilkaisi mun vaatteita.
Olipa mukava käydä kunnon kävelylenkillä niin, että tuli ihan hiki.
Sain loppuun aamulla sen Kunderan Olemisen sietämätön keveys -romaanin. Minulle jäi erityisesti mieleen se, miten pohdittiin, onko tietämättömyys lieventävä asianhaara rikosta tehdessä. Ts. kirjassa oli kyse siitä, että voivatko ne, jotka olivat aluksi kommunistisissa toimissa mukana, vedota loppujen lopuksi siihen, että he eivät tienneet. (sitten kun asiat kuitenkin menivät aikas poskelleen).
Siitä oli esimerkki Kreikan tarustosta Oidipuksesta. Sehän oli se kaveri, josta ennustettiin, että hän tappaa isänsä ja menee äitinsä kanssa naimisiin. Vanhemmat pelästyivät moista ennustusta, ja antoivat lapsen pois, ja koska nuorukaisena mies ei tunnistanut omia vanhempiaan tämä ennustus kävi toteen. Ja sitten Oidipus puhkaisi silmänsä, kun oli ollut sokea.
Minä mieluummin tarttuisin siihen kysymykseen, että missä on vanhempien vastuu, kun pistävät poikansa pois yhden ennustuksen takia. Sanontahan kuuluu, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Eikö tuo karmaiseva kohtalo ole ihan oikein noille hirviövanhemmille, jotka hylkäsivät lapsensa ulkopuolisen ennustuksen tähden. Ennustukset käyvät toteen vain jos niihin uskoo.
Yhteiskunnassa tuo onkin hankalampi juttu. Jotkut ihmisethän ovat jo saattaneet tämän maailman tähän tilaan (jo ennen kuin minä synnyin). Seuraavat sukupolvet yrittävät aina vain korjata ja korjata edellisten virheitä. Mieluusti osoitellaan niitä, jotka ovat typerällä tavalla korjanneet virheitä. Eikö ole tietenkään ihme, että ne suurimmat osoittelijat ovat tietenkin niitä, jotka ovat ne "alkuperäiset" virheet tehneet. Tosin ne alkuperäiset virheet taitavat olla sieltä ompun syönnistä lähtien.
Että kun kommarivaltioissa on saatu pahaa aikaan, niin syyn voi vierittää Eevan niskoille. Tai oikeastaan sen käärmeen.
Tällaista ajattelin tänään.
2 kommenttia:
Mutta siis suosittelen kyllä tuota kirjaa luettavaksi. Ei ollut ollenkaan pitkäveteinen tai hankalatajuinen.
Sun paketti ei oo päässyt vieläkään postiin... odottaa tuossa pöydällä. Tänään yritän sen postimiehelle kiikuttaa ja sanon, että hopihopi! :)
Lähetä kommentti