Tänään oli tyypillinen sää: satoi ja paistoi vuorotellen, moneen kertaan. Kävin Tuijan työpaikalla juomassa kupin teetä, ja sitten kävelin Thamesin rannalla, ihan uusilla seuduilla. Oli kartta mukana.
Kyllä oli paljon roskia. Vedessä oli valtavasti tyhjiä pulloja ja muita muoviroskia, mutta paikoin näin rannalla aivan kauheita määriä muoviroskaa, jotka nousuvesi oli nostanut ylös. Thamesissahan vuorovesi-ilmiö on kauhean iso, en muista monta metriä.
Matkani varrelle osui tietenkin lukuisia pubeja, ja minusta on kummallista, että osa niistä pubeista on palvellut asiakkaita jo satoja vuosia. Jokin pubi oli ollut samalla paikalla jo 1700-luvun lopulta lähtien. Ainakin, niin opastaulussa väitettiin. Siinä on jo historiaa. Kun 70-luvullekin on minusta jo aika pitkä matka.
Joessa oli myös joitain laivakoteja. Laivat olivat jo aika vanhoja, mutta hyvin kodikkaan näköisiä. Oikein romanttisia, yhden katolla oli sininen pinnatuoli päivän paistattelua varten, yhdessä laivassa näytti olevan kokonainen puutarha pensainen ja muine kasveineen. Tuollaisessa laivakodissa olisi kiva käydä katsomassa ja ihmettelemässä elämää. Sellaisessa olisi varmasti myös jännittävä asua. Löytyisiköhän jostain tietokantaa, mistä voisi valkata kaikki 20-40 -vuotiaat, naimattomat, miespuoliset laivakotien omistajat? :D
Olen lukemassa Olemisen sietämätöntä keveyttä. Enpähän sano mitään, kun on kesken vielä. Tai sen sanon, että tykkään siitä, miten kirjailija tuo välillä mukaan kertojaminän, jolla ei tavallaan ole mitään tekemistä tarinan kanssa.
Minulla on paljon erilaisia klassikoita lukematta. Kehtaan paljastaa itseni. Olen sivistymätön, mutta se kiusaa minua.
Jokaisesta teoksesta on tietenkin jokin mielikuva. Esimerkiksi Saatana saapuu Moskovaan ja Paholainen pukeutuu Pradaan ovat minusta saman kuuloisia (siis ton jälkimmäisen olen lukenut, sehän ei todellakaan ole mikään klassikko tai listalla "pakko lukea"). Sieppari ruispellossa kertoo tietenkin onnettomasta pesäpallon pelaajasta, joka pakenee sopupelijupakkaa ja pohtii kasvavan rukiin keskellä elämäänsä ja tavoitteitaan. Putkinotko on kuvaus suomalaisesta maaseudusta, ja tapahtumat sijoittuvat kukkulan juurelle, paikkaan, jossa kasvaa paljon koiranputkia. Ulvova mylläri kertoo tamperelaisesta mylläristä, joka kadotettuaan suurimman rakkautensa pelkää muuttuvansa ihmissudeksi ja lopulta niin käykin.
Osasin liittää tuon Lauri Viidan teoksen Tampereelle, koska olen käynyt Lauri Viidan muistomerkillä Tampereella. Sellaisen harjun päällä olevalla metsä-virkistysalueella, jonka keskellä on pikkuruinen näköalatorni. Tamperetta tunteva osaa varmasti sanoa, mikä paikka tuo on. Minähän en tunne Tampereelta mitään, en oikein edes asemaa. Ja muistomerkille osuimme ihan sattumalta. Ei ollut mikään listassa oleva vierailukohde, kun kyläilimme kaverin luona.
Muttamutta. Minulla on nyt ilmeisesti töitä tammikuun alusta lähtien. Jos ei työnantajani päätä muuttaa Arizonaan tai keksi jotain muuta jäynää.
Madonnan livekonsertti tulee telkkarista ensi sunnuntaina. Se on täällä Lontoossa. Pitäisiköhän lähteä vakoilemaan, jos näkisi julkkiksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti