Isoja ja mahdottoman isoja asioita

Kuten on tullut todettua, niin tätä blogia siis lukee myös älykkäät ihmiset. Olen täällä levittänyt virheellistä tietoa. Kuulema. Elektronit kun eivät kuulema pyörikään. Meitä huijattiin lukiossa. Tosin en usko, että ne paikallaankaan ovat. Hmmm.

Sitten on sellainen iso asia kuin musta aukko. Mutta kun musta aukko ei varsinaisesti ole edes iso asia. Nimittäin jos kerta kaikki massa on yhdessä pisteessä. Ja kirjan mukaan tapahtumahorisontti voi olla kilometrien mittainen. Onkohan se sitten ihan tyhjää se väli siinä. Ja onko se musta aukko siis pallo? Siis kai se vetää joka puolelta samalla voimalla kaikkea itseensä.

Meidän on syytä olla varovaisia, että emme joudu mustaan aukkoon. Kerran kun rajan yli astuu, niin se on menoa sitten. Vähän kuin vuoristorataan meno. Ei voi tietää, mitä sitten tapahtuu. No, onneksi en ole koskaan ollut mustassa aukossa enkä vuoristoradassa. Vaikka viime kesänä olikin jo TOSI lähellä, että en joutunut. Vuoristorataan siis.

LAINAUS WIKIPEDIASTA:

"Mustan aukon keskus on singulariteetti. Se on pistemäinen kohde, johon on keskittynyt kaikki mustan aukon massa; atomin, tähden tai jopa miljoonien tähtien massa. Mustan aukon näkyvä raja, jossa pakonopeus ylittää valonnopeuden, on nimetty tapahtumahorisontiksi.
Pyörivällä mustalla aukolla on vielä toinenkin tapahtumahorisontti, ellipsin muotoinen stationaarisyysraja. Se on raja jonka sisäpuolella mikään kappale ei voi pysyä levossa, vaan musta aukko tempaisee kaiken sinne joutuvan vastustamattomaan pyörimisliikkeeseen. Stationaarisyysrajan ja tapahtumahorisontin välistä aluetta kutsutaan ergosfääriksi. Osa ergosfääriin joutuvasta aineesta sinkoutuu ulos mustan aukon vaikutuspiiristä."

Tuo vastustamaton pyörimisliike kuulostaa hauskalta. Se on varmaan jotain tanssijalkaa vipattavaa musiikkia.

Kirjassa oli myös tällainenkin ajatus. Jos olet tyhjässä avaruudessa paikoillasi, niin ympärilläsi on tyhjää. Mutta jos alat kiihdytellä, niin se sama tila ei olekaan tyhjää, vaan sinne ilmestyy fotoneita. Käsittämätöntä. Miten en ollut tuollaista koskaan ajatellutkaan?

Mutta sitten niihin valtaviin asioihin. Nimittäin fillarin kumin korjaamiseen. Korjasin sitä eilen tunnin. En saanut rengasta irti, joten korjasin sen pyörässä kiinni ollessaan. WOW! Olin hikinen, likainen ja väsynyt ja luulin taltuttaneeni fillarin.

Aamulla pumppasin työmatkan aikana kumin kolme kertaa. Työpaikalla meidän harjoittelijapoika lupasi auttaa asiassa. Hän on sentään ollut fillarikorjaamolla töissä. No. Se hiivatin mutteri, jota en saanut auki, eliminoitiin lopullisesti. Siihen hankittiin uusi osa. Ja sitten hankittiin paikkaustarvikkeita. Ja sitten paikkaamaan. Reikiä ei tunnu olevan missään ja silti ilma ei pysy. Välillä laitetaan jo rengasta takaisinkin. Uudessa (syksyllä isän hankkima Bilteman itsestäänkorjautuva sisäkumi) kumissa oli jo kaikkiaan kuusi paikkaa. (Kävin tänään Bilteman nettisivuilla. Itsestäänkorjautuva oli kirjoitettu lainausmerkeillä. Varmaan hyväkin vitsi heidän mielestään.)

Vuotaako venttiili?

Töitten jälkeen menin urheiluliikkeeseen, ostin sisäkumin ja julmetun hienon ulkorenkaan. Mielettömät pyörimisominaisuudet, lupaa kauppias. Onkohan yhtä hyvät kuin mustalla aukolla?

Huomenna asennamme upouuden sisäkumin ja Michelinin TransWorld City -renkaan. Toivottavasti pääsen polkemalla kotiin.