Pariisin matka oli ja meni. Kerron siita ehka myohemmin, mutta nyt mielessani on tuo kammottava Aasian tuho. Pariisissa katsoin kylla uutisia, mutta kielimuurin takia ymmarsin vain, etta kuolleita on paljon ja missa maissa tama oli tapahtunut. Paluumatkalle ostin englanninkielisen sanomalehden, taalla "kotona" olen sitten lukenut uutisia netista.
Kammottavaa. Niin paljon surua, etta ei sita voi ihminen ymmartaa. Sen voi ymmartaa, milloin suru on ihmisella, joka on menettanyt yhden laheisen ihmisen, mutta sen lisaksi menettaa kaiken, menettaa kaikki sukulaiset, kodin ja sitten kaikki on ihan sekaisin. Ja sitten kun tuo kurjuus kerrotaan tosi monella, kun se koskettaa niin tosi monia.
Tuntuu kovin voimattomalta, kun ei voi tehda mitaan. Laitoin sentaan niin paljon rahaa, kuin mulla on tassa tilanteessa mahdollista antaa. Ja toivottavasti kaikki muutkin tekevat niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti