Olen saikulla, silloin pitää tehdä kaikkea kivaa. Levyt odottavat lattialla aakkostamista. Yllättäen P-kirjaimella alkavia artisteja ja bändejä näytti olevan eniten. Pink Floyd. En kuuntele sitä, mutta kyllä se koristaa levyhyllyä.
Olin eilen illalla päivystyksessä kuusi tuntia. KUUSI PITKÄÄ TUNTIA!Olisin mennyt jo aamulla, mutta oma lääkäri ei ollut paikalla. Sitten piti mennä päivystykseen. Olin jo heti neljältä paikalla ja pääsin vasta kymmeneltä. Olo oli hirveä. Muutenkin väsytti ja palelti ja oli kurja olo, ja sitten vielä odotusta ja odotusta ja odotusta. Ja nälkä. Lopulta makasin toppatakissani penkillä kyljelläni ja itkin.
En kiukutellut lääkärille yhtään, vaikka menikin niin kauan. Juuri kun olin lähdössä, tajusin, että sehän olikin mun lapsuuden hyvä ystävä. En haluaisi joutua putkaan vanhan luokkakaveripoliisin saattelema enkä halua asianajajakseni tai psykiatrikseni vanhaa kamua. Mutta peruslääkärin kestää.
En voi mitata kuumetta. Mittari meni rikki. Astuin sen päälle tässä taannoin. Ei pitäisi jättää tavaroita lojumaan lattialle.
Jääkaapissa odottaa piparkakkutaikina. Ei tullut oikeanmakuista. Ei pitäisi luottaa valmiisiin mausteseoksiin. Ainakaan niin perinteisessä ja tärkeässä asiassa kuin piparkakut. Onneksi siitä tulee talo. Ei sitä tarvitse syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti