basilikajäätelöä

Telkkarin kuvaruudussa lukee "ei signaalia", nettitikun kanssa olen kiroillut jo pari viikkoa ja käynyt spostikirjeenvaihtoa saunalahden asiakaspalvelun kanssa, kun yrittävät antaa uusia ja uusia vinkkejä siihen, miten sen saisi toimimaan. Nyt sitten piti ladata vielä modeemin päivitys. Firefoxilla ei suostunut edes lataamaan päivitystä, google chromella näköjään lataa; alle 30 megan päivitys, latausaika vielä viisi tuntia. Testailin netin nopeutta ja sen pitäisi olla ihan kohtuullinen (mitä se nyt tällä p***lla tikulla nyt ikinä onkaan). Meinasin eilen katsoa vähän boksille tallennettuja ohjelmia. Mukavaa sarjaa olen tallentanut boksille, maisemamaalauksesta. Olin pari jaksoa katsonut ja näköjään kaksi seuraavaa jaksoa kestivät kumpikin alle puoli minuuttia. Että ei sitten taaskaan ole boksikaan toiminut. Milloinkohan se lähtee verkkokauppa.comiin huoltoon. Ärsyttää vaan sitten elää viikkotolkulla ilman boksia (koska en ikinä usko, että se sieltä kovin nopeasti tulisi).

Olen haaveillut videotykistä ja valkokankaasta, mutta jo nyt nousee niskakarvat pystyyn, kun mietin, mitä ongelmia siinä sitten voisi olla.

Tänään oli hesarissa Tervon kirjoitus Tabermannista. Olipa liikuttava. Minun mielestäni kaikki ihmiset olisivat kyllä ansainneet oman koko sivunsa hesarista (ja noin liikuttavalla tekstillä) jo eläissään. Mutta niitä harvemmin kirjoitellaan. Harmi.

Tänään on ollut loistopäivä (ennen tätä tietokoneasiaa). Heräsin aamulla aika myöhään, joskus yhdeksän hujakoilla, kymmenen pintaan olin jo Lutakossa polskimassa järvessä. Sitten suuntasin torille, jossa ei ollut mitään (minähän päivinä torilla ON menoa??) ja menin sitten kirkkopuistoon jäätelölle. Basilikajäätelö oli aika erikoisen makuista, kuten myyjä varoittelikin. Mutta ei siis pahaa. Yhdentoista aikaan kaupungilla oli todellakin kuollutta, kaksi mummoa istuivat puiston laidalla penkillä ja toinen luki toiselle. Läksin sitten kotiinpäin ajelemaan ja näin valkoasuisen, laulavan joukon, osa rummutteli ja välillä he pysähtyivät tanssimaan. Capoeira-ryhmä oli matkalla ilmeisesti rantaan harjoittelemaan. Minä ajelin kaikessa rauhassa heidän perässään ja nautin rytmistä.

Iltapäivällä käytiin siskon kanssa kaupassa ja tyhjensimme sen suunnilleen kokonaan. Mutta vaaleanpunaisia dominokeksejä ei ollut. Saa nähdä millaisen kakun siskonpoika saa synttäreille. Olin nimittäin suunnitellut vadelmaista juustokakkua pinkillä pohjalla, mutta tarvitsen niitä keksejä...