luentoja ja puuskutusta

Opinnot siis käynnistyivät tältä syksyltä. Minulla on toisina päivinä sellainen fiilis, että mikään ei huvita ja vähän tällaista motivaatio-ongelmaa on havaittavissa. Yritän selittää sitä osittain sillä, kun loma meni niin pieleen. Osittain sekin varmasti vaikuttaa, mutta kai se on myös perusluonteeni. Tai en minä tiedä. Sitä vaan miettii, että olisikohan sittenkin joku muu parempaa/kivempaa/hyödyllisempää. Siis matikan kurssit eivät kiinnosta pätkääkään.

Olen ottanut nyt syyskuusta alkamaan vain yhden matikan kurssin (analyysin) ja loppuvuodelle siihen kaveriksi pari muuta. Kemiaa on sitten senkin edestä: analyyttista kemiaa, pari kemian opetukseen liittyvää kurssia (mutta eihän opettajaksi edes kannattaisi opiskella...) ja tänään alkoi johdatus puunjalostukseen. Se olisi kai tarkoitettu vähän pitemmälle edistyneille opiskelijoille, mutta aineopintoja mitä aineopintoja. Aihe ainakin on ihan mielenkiintoinen. Sitten menin hätä päissäni ympäristötieteiden perusteet -kurssille. Se vaan kuulosti hyödylliseltä ja mukavalta. Siellä tosin luennoitsija sanoi heti, että täällä emme vastaa kysymyksiin "miksi". "Miksi olemme olemassa?" tai "Miksi maailmankaikkeus on olemassa?" Ei siis löydä elämäntarkoitusta siltäkään kurssilta.

Parin tunnin päästä alkaa hauskuus eli latina. Aion ilahduttaa kaikkia kanssaeläjiäni latinan kielisillä fraaseilla koko syksyn. Latinaa on joka torstai, pari tuntia kerrallaan.

Juttelin lääkärin kanssa tänään, joka sanoi, että ainakin veressä on kaikki kunnossa. Mutta kuulemma kuuluu asiaan, että ei vieläkään jaksa tehdä mitään. Pikkuhiljaa saa alkaa liikkua ja urheilla, mutta menee vielä ainakin kolme, neljä viikkoa ennen kun alkaa tuntua normaalilta. Eli enää kuukausi. No, onkin ollut hauskaa, kun ei jaksa edes pyöräillä ilman että pitää puuskuttaa. Mutta kai tämä sitten tästä.