lakkolaiset

Aloitin tämän tekstin jo viikonloppuna:

Minun on pitänyt jo monta päivää kirjoittaa meidän herkkulakosta. Teen sen nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vähän taustoja tälle herkkulakolle. Olin kaksi viikkoa sairaana ja makasin kotona liikkumattomana. Tai no. Liikuin jääkaapille. Minullahan oli iltaisin kova kuume (ja välillä päivälläkin) mutta etenkin viimeisen viikon aikana oli joka päivä sellaisia hetkiä, että ei ollut kuumetta kutakuinkin ollenkaan. Ja silloin ruoka maistui. Jäätelö. Keksit. Limppari. Käytiin hampurilaisilla. Suklaa. Karkit. Kaikki.

Olin viime viikolla siskoni luona Espoossa. Hän varoitti, että vaaka näyttää vähän enemmän kuin muiden vaa'at. Se näytti noin viisi kiloa liikaa. (No, se oikeasti näytti aika paljon ylimääräisiä, koska tällä viikolla oma vaaka on näyttänyt jo sen nelisen kiloa vähemmän.)

Päätettiin sitten alkaa maanantaina herkkulakkoon. Jotta herkkulakko olisi helpompi, niin ostettiin aika paljon suklaata varastoon. Espoossa lähikauppa lopetti toimintansa ja sieltä sai yhtä jos toista alennuksella. Ostin 10 kappaletta chili-suklaapatukoita, kun niitä ei jostain syystä läheskään aina saa meidän lähikaupoista. Ostin myös chilisuklaalevyn. Ja Porvoossa kävin Pieni suklaatehdas -nimisessä suklaakaupassa. Ostin sieltäkin chilisuklaata, jota en ollut koskaan maistanut. Tuotiin kaikki nämä siis kotiin, että on helpompi olla herkkulakossa.

Sunnuntaina käytiin miehen äidin luona, joka yritti tarjota meille mukaan puolikasta toscakakkua. Kyllä harmitti kieltäytyä.

Sitten koitti maanantai. Päivä meni muuten hyvin: oltiin päivä Kuopiossa ja matkalla kotiin todettiin, että kumpikaan ei ole syönyt mitään välipalaa ja nälkä oli aivan törkeä. Pysähdyttiin sitten Jari-Pekkaan syömään. Siitä olisi saanut myös Kotipizzan pitsaa ja Hesen hampurilaisia. No, minä otin noutopöydän ja mies päivän pihvin. Salaattipöytä oli HIRVEÄ. Ruoka on KAUHEAA. Siis molemmat, sekä päivän pihvi että se noutopöytä (einespinaattiletut ja mandariinipossupata) oli molemmat tehty joskus aamulla ja tehty huonosti, joten viiden, kuuden aikaan iltapäivällä ruoka oli hirveää! Siellä ei syödä IKINÄ enää. Jälkkäriksi kuului omenapaistosta ja vaniljakastiketta. Päätin ottaa sitä, ihan vaan helpottaakseni kiukutusta. No, ei se lillunut paistoskaan mitään hyvää ollu. Mies ei ottanut sitä. Mutta kun tultiin kotiin, niin hän söi yhden niistä suklaapatukoista, koska minä olin syönyt huonoa omenapaistosta. :D

Sitten alettiin. Taidamme olla persoja herkuille. Jo tiistaina huomasin kaupassa, että on tullut joku uusi lakupatukka, mariannelaku. Vitsi. En ole VIELÄKÄÄN maistanut sitä. Yhtenä päivänä näin lehdessä mainoksen uudesta suklaasta, kolme erilaista. Mainitsin asiasta miehelle. "Joo, näin sen jo. Se mustikkapiirakanmakuinen on varmasti hyvää."

Meille on tarjottu eräänä päivänä yhdessä paikassa mustikkapiirakkaa ja dominokeksejä. Toisessa paikassa tuplaa ja pantterikarkkeja.

Torstaina tehtiin ruoaksi hernekeittoa. Jo edellisenä päivänä mies kysyi, että tehdäänkö pannaria siihen kaveriksi. Mutta sehän on herkkua. "Voisikohan sitä tehdä ilman sokeria..." Ei taida ihan ajaa samaa asiaa.

Ostin sokeroitua mehukeittoa. Kuulemma herkkujen korviketta sekin.

Purkkaa kuluu. Kun tekee mieli jotain hyvää, niin laittaa vaan purkan suuhun, niin johan helpottaa.

Eräänä julmana päivänä mies sanoi, että hän ei oikeastaan ole herkkulakossa, vaan karkkilakossa. Ja jäätelö ja suklaa ei ole karkkia. Pakastimessa olisi vielä mielettömän hyvää suklaista Ben&Jerry -jäätelöä. Siihen päälle vielä sitä chilisuklaata... No, kumpikaan ei ole sortunut moiseen.

No. Tiedossa oli jo, että viikonloppuna on synttärit. Kävimme samoilla synttäreillä sekä lauantaina että sunnuntaina (no ei pelkän sokerin takia!) ja söimme kakkua ja muita herkkuja. Olisihan se epäkohteliasta juhlien järjestäjää kohtaan.

Seuraavaksi on ensi lauantaina taas synttärit. Sielläkin aion syödä herkkuja. Ja eilen jo puhuimme Ylistön jälkkäripöydästä. Sinne menemme joku keskiviikko. Ihan varmasti. Ei ole mitään puhetta ollut siitä, kauan tämä herkkulakko kestää. Ja itse asiassa on tullut ihan hyvä mieli siitä, että ei ole syönyt sokeria niin, että tukka tutisee.