Ei niin huisinhauska maanantaiaamu

Hammassärky alkoi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Se oli aika ikävä, mutta lakkasi aamulla. Olin koko päivän Pieksämäellä vuosittaisessa sukuni cooper-tapahtumassa. En juossut, olin vain sisareni valmentajan roolissa. Mukava lauantai.

Leukoja särki ja juili vaihtelevasti lauantai-iltana ja sunnuntaina. Nukkua sentään sain, tosin tulihan noita särkylääkkeitäkin popsittua.

Aamulla läksin suoraan sängystä pellolle katsomaan onko siellä muuta kuin rikkaruohoja. Aika huonosti siellä muuta kasvaa. Salaatti on kitukasvuista, auringonkukatkaan eivät ole järin suuria. Perunat näyttävät hyvältä, pari kaalia sentään kohtuulliselta. Taisin tunnistaa myös maissin. Ainakaan missään muualla ei olen samannäköisiä kasveja. Onhan ne hyvä tunnistaa, kun ovat 80 senttisiä. :D

Heti tasan kahdeksalta soitin sitten hammaslääkäriin. Sain ajan heti puolen tunnin päähän, menin sitten suoraan pellolta likaisena, multaisena, rönttävaatteissa, tukka pesemättä. Enkä ollut edes syönyt mitään.

(SEURAAVA PÄTKÄ SISÄLTÄÄ ILJETTÄVIÄN TARKKOJA KUVAUKSIA HAMMASLÄÄKÄRISTÄ, EI SUOSITELLA HEIKKOHERMOISILLE.)

Lekuri tutkaili ja koputteli eikä osannut heti sanoa oliko kyse viimeisestä vai toiseksi viimeisestä hampaasta. Otti röntgenin. Paikan olla oli reikä. Otti paikan pois. Surruutteli aikansa. Totesi, että tämä hammas tarvitsee juurihoitoa (en varsinaisesti tiedä mitä se on, en ole koskaan tarvinnut). Tämä sama hammas oli siis talvellakin murheenkryyni. Siinä oli paitsi se porattu reikä ja paikka, niin myös ien oli vetäytynyt pahasti ja talvella lääkäri joutui siihen jo laittamaan ihme paikkaviritelmän hampaan kaulaan. Tai mikä se nyt on. Oli siis ollut sellainen vihlova hammas.

"Otetaanko pois vai hoidetaanko?" Tällaisen päätöksen jouduin tekemään siinä sitten suu täynnä välineitä, likaiset aurinkolasit silmilläni. Kallistuin heti poistoon. En ehkä tarvitse sitä. Juurihoitoa olisi tarvinnut ainakin kolme kertaa. Kysyin, mitä lääkäri itse tekisi omalle hampaalle. Hän mietti ja sanoi, että poistattaisi. Selvä pyy. Mutta voisi kuitenkin antaa nyt ensiapua ja voisin saada uuden ajan, jos haluaisin asiaa miettiä. Höpöhöpö. Hammas pois!

"No, laitetaan lisää puudutusta ja revitään se irti." Ai hemmetti! Tajusin, että se revitään irti! Sehän on aivan kammottava toimenpide. Minulla on revitty irti kaksi viisaudenhammasta kitalaesta. Jälkimmäinen varsinkin ei meinannut lähteä millään. Ukko veivasi ja veivasi sitä niin, että koko kallo heilui. Se tuntui hirveältä. Oikeasti, tuolta nenän ja silmien lähellä tuntui miten kallo heiluu. Ensimmäinen hammas poistettiin Varkaudessa ja siellä lekuri kehui kovasti hampaan juuria. Olivat kuulemma mahtavat. Kysyi vielä, että haluaisinko nähdä. NO EN VARMASTI! Onneksi samainen lääkäri kertoi vasta toimenpiteen JÄLKEEN, että ei ollut koskaan nähnyt hampaan kasvavan tuolla tavalla kitalaessa ja oli etukäteen pelännyt, että se ei lähdekään irti. Se jälkimmäinen lekuri joutui vähän pilkkomaan hammasta.

Hyräilin omakeksimiä sävelmiä, kun suussa alkoi kuulua iljettävä rutina. Mitä kovempi rytinä, sitä kovemmin hyräilin. Tämä oli kuitenkin helppo hammas. Isot juuret oli kuulemma siinäkin, mutta lähti helposti. Paraneekin muutamassa päivässä varmasti.

Mutta. Olen nyt hampaaton. Minulta puuttuu yksi hammas. Olen jo niin vanha.

Mutta en ole edelleenkään syönyt. Kohta voisin kai jotain jogurttia tms laittaa suuhuni. Ja ehkä särkylääkkeen ennen kun puudutus kokonaan lakkaa. Mutta toivottavasti pian lakkaa. 1,5 tunnin päästä olisi mentävä aukomaan leukoja töihin.