Olin viikonlopun Espoossa. Kävin E:n kanssa uimassa. Erityisen hauskaa oli se, kun E roikkui altaan reunassa olevasta kaiteesta ja minä laskin irti. "Irti, irti!" huusi lapsi. On myös hauskaa kävellä luiskaa pitkin itse veteen, äitinsä sanoi, että ei älyä pysähtyä edes siinä vaiheessa, kun naama on jo vedessä.
Eilen käytiin katsomassa H:n kanssa katsomassa Miehet, jotka vihaavat naisia. Se ei ollut ollenkaan hullumpi elokuva. Isoja asioita, inhottavia asioita ja jännitystä. Mutta elokuvassa on kyllä niin vaikea yrittää huijata meitä katsojia. Kun näytetään ase, niin joku ampuu sillä aseella jossain vaiheessa. Ja jos ei ammu, niin katsoja pitää elokuvaa huonona.
Luen kyllä kirjan. Se on tuolla kirjahyllyssä odottamassa. Aloitin viikonlopun aikana Anna-Leena Härkösen Ei kiitoksen. Olen lukenut 150 sivua ja juuri mitään ei ole tapahtunut. Härkösmäisen hyvin kuitenkin kirjoitettu. Luultavasti ihan kohta alkaa tapahtua.
Joku paukapää oli yrittänyt varastaa mun fillarin. Lukko oli väännetty ihan mutkalle ja hajotettu. Onneksi sain sen kuitenkin auki. Ja ONNEKSI tämä paukapää ei ollut raivostunut siitä, että ei saanut lukkoa auki ja pistänyt pyörää kappaleiksi. Ei edes kumeja oltu suhistettu. Hyvä niin. Olenkohan niin kovapäinen, että pidän jatkossakin fillaria asemalla?
1 kommentti:
Jyväskylä taitaa olla pyörävarkaidenkin koulutuskaupunki. Minunkin edellinen oma pyörä lähti pitkäkyntisten matkaan Jyväskylässä. :( Oli ihanaa nähdä ja mielenkiinnolla odotan jatkoa elokuvaan!
Lähetä kommentti