Ihannemäärä päivityksiä olisi minusta vähintään 10-15 kappaletta kuukaudessa. Tämä kuukausi taitaa jäädä kauas siitä, ellen tee montaa päivitystä nyt vaikkapa tänään.
Olen posetiivarit-listalla eli saan joka arkiaamu spostissa päivän mietteen. Lukaisin tuossa kerralla kolmen aamun mietteet ja tämä oli loistava:
Äitini opetti minulle jo varhain, että voisin
saavuttaa minkä tahansa haluamani tavoitteen.
Ensimmäinen niistä oli kävellä ilman jalkatukia.
-Wilma Rudolph,
kolminkertainen olympiavoittaja
Kemian tentit menivät siis molemmat läpi, orgaanisesta pisteitä 23/24. Se oli vasta välikoe, mutta kun toinenkin tentti pitää päästä läpi (eli se puolet), niin vähintään kolmonen tulee kurssista. Epäorgaanisesta sain siis kakkosen (joku oli laskenut, että 15% oli saanut kolmosen tai paremman, että ihan ok, kun muutkaan eivät osanneet). Eilen oli lukuteorian alkeiden tentti, se oli helppo ja palasin vanhaan tuttuun kaavaan ja läksin salista ensimmäisten joukossa. Kemian tenteissä olen aina yksi hitaimmista.
Meillä alkoi euklidinen tasogeometria. Ensimmäisellä luennolla kaveri piirteli kolmion lattiaan ja liioitteli ja käväisimme päiväntasaajalla. Sitten meidän piti unohtaa KAIKKI mitä olemme oppineet geometriasta (tänään luokkatoveri ihmetteli, että miksi ihmeessä olemme opiskelleet toistakymmentä vuotta, kun kaikki pitää unohtaa). Meillä on siis vasta piste ja suora, mutta suorakaan ei ole suora, vaan voi vingertää mihin tahansa, kunhan ei kierrä lenkiksi kiinni aloituspisteeseen. Tänään saatiin suorakulma, mutta sekin tuntui järjettömältä, kun ne suorat eivät ole suoria. Kurssi vaikuttaa hauskalta, tosin aikamoiselta saivartelulta myös. Sellaisestahan minä tykkään! Ja aion saivarrella takaisin niin paljon kuin mahdollista.
Kemian luennot ovat aina todella rauhattomia. Eilen minulla paloi hermo. Luennoitsija aloitti tervehtimällä ja siinä vaiheessa melutaso ei laskenut milliäkään. Salissa istuu ehkä 150 ihmistä, joukossa varmaan 50 taulapäätä. Ne puhuvat aina normaalilla äänellä. Sitten kuului päässäni "naps" ja karjaisin, että olkaa nyt jo hiljaa. Minullahan on aika kantava ääni. Ei tarvinnut edes kääntyä taaksepäin sanomaan tätä (tietenkin istun eturivissä, johtajat istuvat aina. Näin sanoi matikanopettaja lukiossa), jokainen varmasti kuuli. Kuin veitsellä leikaten tuli täysi hiljaisuus. Ei pihaustakaan muutamaan sekuntiin. Sitten joku pikkuruisen taputti ja toinen sanoi, että tuosta hyvästä vitonen kurssista. Luennoitsija kiitti. Ilmeisesti jotakuta muutakin oli ottanut pannuun. Minua on ottanut päähän ja HÄVETTÄNYT. Olipa ihanan rauhallinen luento ja meistä tuntui, että käsiteltiin paljon enemmän asioita kuin tavallisesti. Tosin mietin, että haluaakohan yhdet tytöt enää koskaan mun viereen istumaan, kun siellä takana olijoistahan ei monikaan varmasti tiennyt, että se olin juuri minä joka aiheutti hämminkiä.
3 kommenttia:
Hyvähyvä!! Hienosti hiljensit luentosalin :) Sinua olisi tarvittu meidänkin luennoilla useita kertoja. (Valitettavasti yliopistossa monet tulee luennoille vaan moikkaamaan kavereita ja häiritsemään muita sillä joutavalla pölinällään. Eikö sitä voisi jutella kavereiden kanssa vaikka kotonaan, jos se luento ei kuitenkaan kiinnosta.)
Sitä minäkin ihmettelen. Meillä on vielä siinä aulassa mukavia nojatuoleja, joihin voi jäädä istumaan ja rupattelemaan.
P
Hahaa! Sinun ja minun välillä löytyy yhä vaan enemmän yhtäläisyyksiä. Meillä ei ollut yliopistossa ihan hirveästi noita jättimassaluentoja, mutta minä tein tuota ihan samaa siinä meidän noin parinkymmenen ihmisen luennolla. Ja sitä tapahtui usein. Ja minulla napsahti päässä usein. Saatoin huutaa: "Hiljaa!" tai jopa "Turpa kiinni!" Ja hiljaisuus tuli kyllä kerralla. Ja opettaja kiitti. Ja lopulta opettaja rupesi pyytämään minua hiljentämään luokka, ensin pyysi sanoin ja sitten katseella. Minuakin hävetti aina ihan mahdottomasti, miten huonosti aikuiset ihmiset käyttäytyy. Ja tuntuu jotenkin vielä enemmän törkeältä tuollainen, kun luokka on pieni.
OK
Lähetä kommentti