paholaisen hillo

Tein keskiviikkona paholaisen hilloa, kun huomasin kaupassa, että chilejä olisi tarjolla. Jouduin ostamaan 7,5 desiä etikkaa ja tarvitsin siitä puoli desiä. Voin vielä muutaman kerran tehdä paholaisen hilloa. Muuten luulen, että tuo pullo ehtii muuttaa kodista toiseen monta kertaa. En nimittäin usko, että yhtäkkiä sitä tarvitsisin kovin usein. En ollut nimittän KOSKAAN eläissäni ostanut/omistanut etikkaa.

Sellainen tapaturma minulle sattui, että en älynnyt, että tavalliset, miedot punaiset chilit ovat polttavia IHOLLA. Ruoassahan ne eivät kauheasti polttele, ellei niitä nyt tuhottomasti laita. Kapsaisiini, se polttavan tunteen antava aines, asuu siinä chilin sisällä vaaleassa osassa, siinä missä siemenet ovat kiinni. Halusin poistaa siemenet hilloa varten, että tulee mukavampi tekstuuri (huomatkaa, että olen katsonut vähän topchefiä!) ja oikein hieroin sormiani niihin vaaleisiin osiin, että sain kaikki siemenet pois. Polttelu ei ala saman tien, saattaa mennä tunteja, että kapsaisiini imeytyy hermosoluihin asti. Oli muuten melkoisen tuskallista. Niihin sattui. Haaleaan veteen laittaminen sattui vielä enemmän. Peseminen ja rasvaaminen eivät auttaneet. Parhaimmalta tuntui, kun piti jotain kylmää käsiä vasten. Niinpä seisoin keittiössä kädet vasten pakastelokeron kantta.

Mutta paholaisen hillosta tuli hyvää. En ole vasta kuin maistanut sitä, mutta ehkä tänään laittaisin jotain sellaista ruokaa, minkä kanssa sitä voisi syödä.