Hesarissa oli jokin aika sitten yleisönosastolla kirjoitus siitä, että kauppaketjujen bonuspisteet ovat lähinnä suoraa rahan siirtämistä köyhiltä rikkaammille. Kauppiashan tuskin niitä bonusseteleitä omasta pussistaan kenellekään jakaa, vaan kyllä ne asiakkaat niitä maksavat. Ja mitä enemmän ostat, sitä suuremmat kertoimet saa ja enemmän rahaa takaisinpäin. Niinhän se menee. Tuli mieleen, kun kassalla oli ennen mua nainen, joka lateli kahdeksan plussaseteliä kerralla tiskiin (samasta arkista, joten ei ollut vuotta niitä säilyttänyt :D). Yksin syövänä ei mulle ihan niin paljoa kerry... katsoin juuri, että olen saanut koko viime vuonna kolme kertaa vitosen etusetelin. Silti jotenkin k-kauppa on sitouttanut minut tyystin. Hetkeäkään harkitsematta menen aina tuossa lähiostarilla k-kauppaan, vaikka siinä on myös S-market. Voisin ihan hyvin tehdä joku kerta toisin ja käydä tekemässä hinta- ja tuotevertailua naapurikaupassa.
Luulen, että k-kauppa-asiakkuuteni perustuu Varkauden aikoihin, kun kävimme Prismassa säännöllisesti (joskus vuonna 2003...). Usean kerran oli jotain uupunut ja kerran menin ostamaan leipää, viipaloituja punajuuri ja jotain kolmatta asiaa. Mitään niistä ei ollut, paloi hermo ja sen jälkeen en siellä juurikaan käynyt. Vaikka ihan yhtä lailla on cittaristakin saattanut puuttua niitä juttuja mitä tarvitsee. Ja tuo meidän lähikauppa vasta välillä tyhjä onkin...
Tänään käytiin sillan väärällä puolella syömässä. Syömme melkein aina samassa ruokalassa, mutta olen kuullut huhuja ja nähnytkin, että Ylistöllä on keskiviikkoisin jälkkäripöytä keskiviikkoisin, en vaan ole koskaan syönyt sellaisesta. Eilen päätin, että tänään menen. Jouduin melkein väkisin pakottaa tytöt sinne, eivät nimittäin oikein uskoneet, että se notkuu herkkuja. Vakkariruokalassa Vilhelmiinassakin on torstaisin jälkkäripöytä, mutta se on KÖYHÄ verrattuna tuohon. Se maksaa €1,60, ja kimppa-alennuksella €2,80 kahdelle. Tänään siellä oli: marjamoussea, köyhiä ritareita, hilloa, vaniljajäätelöä, omenapaistosta ja vaniljakastiketta. Suklaatakin oli, mutta ne loppuivat ennen kun päästiin itse asiaan. Noita kaikkia siis niin paljon kuin maha vetää. Sen päälle sitten jaksoikin laskea lähemmäs neljä tuntia. (Otin myös ruokaa, vaikka vähän mietin, että olisin syönyt vain jälkkärin...)
Keskiviikkojälkkäripöydästä saattaa tulla tapa.
Mutta nyt taitaa kutsua nuo kouluhommat, että saan viettää mukavan viikonlopun (jatkuu maanantainkin!) tekemättä mitään kouluhommia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti