Aamulla oli hammaslääkäri. Parturin ei soisi sanovan "oho" eikä hammaslääkärin hämmästelevän, tuhisevan ja pohtivan, että mitä ihmettä tälle tehdään. Suupieli on kipeä ja melkein auki, kun setä vähän repi. Nyt on piilotettu metrin verran sitä näkynyttä hammaskaulaa, jospa ei enää vihloisi. Yrittivät yhdessä vaiheessa laittaa jotain hemmetin metallirengasta takahampaan ympärille. En halua tietää miksi. Ehkä he olisivat halunneet jättää sen siihen? Metallisuoja hampaassa? Ensi viikolla sitten pääsen paikkaukseen.
Sitten ahersin kirjastolla, laskin matikan tehtäviä, luin kasvatustiedettä ja piirsin orgaanisia yhdisteitä. Kävin välillä kaupungilla piipahtamassa ja sitten taas jatkoin. Kirjastossa kyllä sai paljon enemmän aikaan kuin kotona. Kotona on liikaa virikkeitä. Meillä on usein kotona kaksi haahuilevaa opiskelijaa jääkaapilla. Ei ole edes nälkä eikä sieltä jääkaapista välttämättä edes ota mitään, kunhan vaan käy kesken Lewis-rakenteiden kävelemässä.
Tiistaina alkoi jooga, se oli todella ihanaa. Tunti oli vielä Ryhtilässä, vanhassa puutalossa Seminaarinmäellä. Idyllinen paikka. Tänään oli toisen kerran bodybalancea, siitäkin pidän. Siinä käydään samat liikesarjat läpi joka kerta (sehän on joku les mills, uusiseelantilainen ohjelma ja ohjelma vaihtuu kolmen kuukauden välein), joten tällä kertaa en jäänyt kovin montaa kertaa enää haahuilemaan omiani. Kun en välttämättä älyä mitään, jos joku sanoo, mitä pitää tehdä. Minun pitää nähdä ja katseleminen on vähän vaikeaa, jos on kuusi ihmistä edessä ja makaa selällään lattialla kuin joku koppakuoriainen.
Olen shoppaillut:
Laskin on melkein, ei ihan, samanlainen kuin mulla oli lukiossa. En sitä kuitenkaan museosta varastanut.
Ikäkriisi on vähän helpottanut. Pari päivää sitten kerroin opiskelutovereilleni, että tupakkaa sai ennen ostaa 16-vuotiaana. Eivät sitten muistaneet sellaista asiaa, kun olivat silloin noin viisi.
Kasvatustieteessä käytiin läpi vaiheteorioita, ja sellainen heppu kuin Erikson jakoi ihmiselämän kahdeksaan vaiheeseen. En ole vielä kolmeakymmentä ja olen jo toiseksi viimeisessä. Ei kovin hyvä teoria minusta.
Olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että K on lähdössä hyvin kauas. Niillä on siellä aseitakin. Aseet ovat minusta todella pelottavia. Pohdiskelin, että en edes erota haulikkoa ja kivääriä. (Vaikka osasimme T:n kanssa puhelimessa kyllä tehdä hyvät äänitehosteet kumpaankin.) Pistoolin ehkä erotan noista kahdesta. Ellei ole jotain kompaa.
Olisin halunnut katsoa telkkaria tänään, mutta ei sieltä mitään tule. Tyhmä telkkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti