sunnuntai, syyskuuta 14

vaippoja ja markkinahumua

Tervehdys Jyväskylästä!

Viikonloppu meni mukavasti. Perjantaina käytiin ihastelemassa K:n veljen ja tämän vaimon suloista vauvaa. Voi, miten hän oli pieni ja pieninaamainen! Oikein sievä. Ennen vierailua käytiin marketissa ruokaostoksilla ja samalla katseltiin viemisiä. Epäilimme, että tytölle on vaatteita vaikka kuinka paljon (aina tuntuu olevan) eikä oikein päästy yhteisymmärrykseen, mitä vietäis. Sitten päätettiin viedä vaan paketillinen vaippoja, niitähän nyt tarvitsee aina. Hemmetti soikoon, sittarissa oli joku mahdoton vaippa-ale ja vaippahyllyt tyhjinä. Siinä sitten hämmästeltiin ja alkoi naurattaa ihan, kun oltiin niin hölmöinä vaippahyllyllä eikä vaippojen ostaminen muutenkaan oikein tuntunut kuuluvan meidän hommiin.

Lauantaina käytiin Lohikosken koululla lasten markkinahumussa. Syötiin muurinpohjaletut, nam, ostin muutamia yllätyksiä siskontytölle ja veikattiin montako karkkia on purkissa. Ei ihan tullut mulle se purkki, kun veikkasin, että karkkeja olisi ollut 83 tai jotain sinnepäin. Niitä oli yli 200. Enkö yhtään miettinyt...

Paviljongin pihalla oli markkinahumua lisää, koju toisensa jälkeen täynnä leipää, mehuja, hilloja, muikkuja ja omenoita. Ostamani leipä oli hyvää, mutta hillopurkki jäi kismittämään. Ostin purkillinen mustikkahilloa ja vasta kotona huomasin, että siinä luki (punaherukka)-mustikkahilloa. Ensimmäinen marja oli kirjoitettu itikankakan kokoisilla kirjaimilla. En ole vielä maistanut, mutta ottaa valmiiksi päähän.

Mulla on vielä muutama lasku jäljellä, muutaman olen jo tehnyt. Ehkä teen yhden tai kaksi ja lähden vielä käymään Siwassa. Huomenna alkavat kemian luennot ja illalla kuntopotkunyrkkeily. Tiistaina on soveltuvuuskoe aineenopettajakoulutukseen. Olen miettinyt, miksi haluan opettajaksi ja miksi olisin hyvä opettaja. O:n vinkin mukaisesti olen myös miettinyt, mikä puu olisin. Tai kukka.

Kävimme tänään myös Viherlandiassa. Hypistelin ja ihastelin kukkasia ja kasveja, mutta mitään en ostanut, oli vähän hoppu. Bonsaipuu olisi aivan ihana. Pelottavin oli amppelissa oleva lihansyöjäkasvi, jossa oli sellaiset isot kupit, mihin kasvi voi napata ainakin rotan kokoisia ohilentäviä hyönteisiä. Minulla on kaksi kasvia, jotka ovat olleet hengissä jo useita kuukausia (kiitos H) ja mietin, että voisinkohan hankkia jo uuden kasvin. Ehkä nuo bonsait eivät vielä ole minun vaativuusluokkaani...

Jep. Nyt relaatioiden pariin.

PS. Olisin kuusi ja ruiskaunokki.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpäs nauratti, kun luin tuosta O:n vinkistä.. Ei tosin tainnut olla siitä haastattelussa hyötyä, vai?

Yritän taas päivittää näitä sun blogin lukemisia täällä. Päivät menee niin nopeesti, että ei ees huomaakaan. Netissäkään en ole juurikaan joutanut olemaan.

Pääsitkö sä siis sinne potkunyrkkeilyyn?

O.K.