kaamea tietokatkos

Jo on kumma, kun mikään ei toimi. Kirjoitan tätä blogitekstiä wordissä torstai-iltana. Laitan sitten blogiin, kun saan netin toimimaan. Olkoon netti sitten ensimmäinen asia, joka ei toimi.
Vuokraan kuuluu netti, piti vain ilmoitella verkkokortin MAC-osoitetta ja sitä sun tätä, ja Tiukkis laittoi puolestani nämä tiedot sunnuntai-iltana. Kämppis vei omansa maanantaina ja hänen yhteys toimi tiistaina. Minun ei vieläkään toimi. Laitoin jo tiistaina jonnekin netti-ihmisten postituslistalle viestiä, että mikäs nyt. Kukaan ei ole vastannut. Laitoin tänään iltapäivällä vuokranantajalle postia, että onhan ne mun numerosarjat oikeita. Ainoa paikka, jossa nettineuvoja annetaan puhelimessa, alkaa numeroilla 06000. Soitin sitten siihenkin vain saadakseni tietää, että nettiäni ei ole edes avattu. Ja kuinkahan monta kertaa olin yrittänyt keksiä ratkaisua. Saa nähdä, milloin pääsen internetin ihmeelliseen maailmaan.
Sehän ei ole mikään uutinen eikä yllätys, että kela ei toimi. Tai posti ei toimi. Olen tehnyt osoitteenmuutoksen jo elokuun puolivälissä alkamaan 1.9. Ainakaan vielä se ei ole päivittynyt kelalle, joka saa sen suoraan maistraatista (ja osoitteen pitäisi päivittyä melkein reaaliajassa… hahahah). Posti ei myöskään käännä posteja tänne Jykylään, vaan ne menevät T:n uusille naapureille. Mutta sen sijaan muotilehteni tuli tänne uudella osoittella jo viime viikolla, vaikka ilmoitin heille, että osoitteeni muuttuu vasta kuun alussa.
Jos kelan tiskillä nainen (n) tarkistaa tietokoneeltaan ja sanoo, että sinä saat etuutta x ja jos kelan puhelinpalvelussa (jossa mainostetaan olevan erityisesti oman alansa asiantuntijoita) nainen (m) sanoo, että saat etuutta x, niin mikä on todennäköisyys, että todella saat etuutta x? Kolmas nainen (p) sanoi vaan, että olet nyt saanut väärää tietoa. Just.
Mutta mutta. Polttavin asiahan tässä on uusi koti ja uudet opinnot. Matematiikka on jo alkanut. Läksimme liikkeelle aika alusta. Siitä, että meillä on positiivisia kokonaislukuja ja niitä osataan laskea yhteen ja kertoa. Vähentääkin osataan jo nyt, kun ollaan kolme luentoa käyty. Olemme todistaneet, että mikään luku ei ole sekä parillinen että pariton. Työn alla olisi osoittaa, että alkulukuja on ääretön määrä. Se on kotitehtävänä. Mutta mukavasti olemme aloittaneet. Ei tunnu, että olisin kovin pulassa. Etenkin, kun mulla on jo kolme pistettä tentistä, joka on kolmen viikon päästä. 30 pisteestä pitää saada vähintään 15, niin pääsee läpi. Luennoitsija kysyi, että kuka antaisi omat muistiinpanonsa kopioitavaksi kurssikansioon ja lupasi siitä kolme pistettä tenttiin. Minulle kelpasi. Siellä oli toistasataa ihmistä ja ketään muuta ei kiinnostanut. Taitavat olla aika hyviä.
Laitoin hakemuksen aineenopettajien suoravalintaan, parin viikon sisällä selviää, että pääsenkö mukaan tässä vaiheessa. Tai olenko edes sovelias opettajaksi. :D Kemian opiskelun aloitan reilun viikon päästä. Opiskelu kuulostaa kummalliselta. Yliopistoihin on joillekin aloille kauhean kova seula ja sinne halutaan vain täydellisiä ihmisiä. Ja sitten esimerkiksi kemian opiskelu aloitetaan alusta eikä haittaa, vaikka olisi lukenut lukiossa vain sen yhden ainoan pakollisen. Tai että ruotsin valmentavalle kurssille on lähtötasona peruskouluruotsi. Jos saan mahdutettua lukujärjestykseen ruotsia, niin otan sen. Niillä eväillä mennään sitten ainakin jouluun asti.
Eilen sain kuulla, että ensi syksynä Jykylässäkin alkaa tähtitiede. Alkoi hykerryttää heti. Ne ovat niitä isoja asioita, jotka kiinnostavat.
Sitten on aika pieniä asioita, kuten solukotini. Ystäväni yritti väittää, että parisänky (jossa on tietenkin päädyt ja laidat ja kaikki) ei ole soluhuoneen huonekaluja. Etenkään yhdistettynä kahden metrin kirjoituspöytään. Onneksi muilla asukkailla on paljon vähemmän tavaraa, joten olohuoneeseen mahtui kirjahylly, yksi toinen hylly ja ruokapöytä. Keittiö on pelkkä komero, mutta ikkunallinen sellainen eikä ahdistava. Mutta ei siellä syödä mahdu. Aika ahdasta kuitenkin. Mulla on kolme pahvilaatikkoa purkamatta mutta en varsinaisesti tiedä, mihin purkaisin ne.