T puhisee tuolla jotain. Aivan kammottavalta näyttää tuo raskaana oleminen. Jotain puhisee, että jalka lähtee irti. Ota hänestä sitten selvää. Yritin opettaa hengittämään, mutta ei suostunut. Puuskutti vaan.
Kun pääsin töistä, niin satoi vettä ja rakeita. Mutta parasta kaikessa oli se, että 5-vuotias lapsi heräsi päiväunilta ja huusi ensimmäisenä: "asfalttikone!" ja sitä piti lähteä ulos katsomaan kaatosateeseen. KAATOSATEESEEN. Oli niin kova sade, että jopa asfaltintekokoneenmiehet olivat lopettaneet puuhansa ja menneet katokseen.
Ajoin fillarilla sateessa, sateenvarjon kanssa. Olin ihan tyytyväinen, kun ei naama kastunut ja lauloin mukavia sadelauluja, kuten "tili-tili-tom, nallen varpaita palelee..." Olen aika usein hyvällä tuulella, kun sataa. Kun pääsin kotiin, mulla oli sukat märät ja tietenkin myös kengät. Kaikki paidat. Farkut nivusia myöten. Mutta pahinta oli tajuta muutaman tunnin päästä, että mulla oli repussa molemmat kukkarot ihan märkiä. Ja kaikki mitä niissä oli. Muovikortit piti kuivata, mutta paperiset kuitit ja lippulappuset olivat osittain pilalla. Onneksi Lushin kortissa oli vain yksi leima enkä varmaan sitä olisi täyteen saanutkaan.
Nyt lähden Selloon soittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti