kirjoista

Minulla oli ennen sellainen vihko, johon kirjasin ylös kaikki kirjat, jotka haluaisin lukea. Aina kun törmäsin johonkin uuteen mielenkiintoiseen kirjaan, niin kirjasin sen ylös vihkooni. Tai aluksi se taisi olla vain irtopapereita, kunnes kirjasin ne johonkin muistikirjaan. Voitte uskoa, että se lista venyi. Olenkohan kertonut tämän täällä jo aikaisemminkin. Pekka-vainaa nimittäin nauroi minulle ja epäili, että suurin pelkoni tässä elämässä on se, että en ehtisi lukea kaikkia kirjoja ennen kuolemaani.

Kun olin lapsi, niin meillä oli lähikirjasto aikas lähellä. Se oli kiva paikka. Muistan vieläkin sen, että piti itse aina kirjoittaa se oma koodinumero niihin kortteihin. Aika ennen viivakoodeja. Lainasin aika paljon kirjoja. Joskus aikuisena löysin sellainen vakuutuksen, jonka olin kirjoittanut. "Lupaan lainata kerrallaan korkeintaan neljä kirjaa." Nimi ja päiväys. Muistan, että äiti halusi tällaisen vakuutuksen, olin ilmeisesti koettanut siirtää koko Kommilan kirjaston kotiini. Silloin taisin lukea aika paljon. Muistan, että luin ensimmäiset sivut jo kävellessäni kirjastosta kotiin.

Nykyään en lue kovin paljoa, kohtuullisesti sanoisinko. Viimeisen vuoden aikana, viime juhannuksesta tähän päivään olen lukenut:

Pirjo Hassinen: Kuninkaanpuisto
Ilkka Remes: Ruttokellot
Liza Marklund ja Lotta Snickare: Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan
Juhani Seppänen: Hullu työtä tekee
Dan Brown: Enkelit ja demonit
Juice Leskinen: Siinäpä tärkeimmät, edellinen osa
Herman Hesse: Muuan nuoruus
Paulo Coelho: Alkemisti
Torsti Lehtinen: Kutsumushuora
Tove Jansson: Taikatalvi
Katja Kallio: Elokuvamuisti
Erlend Loe: Tosiasioita Suomesta
Mikko Kouki ja Niina Repo: Luonnevika
Jussi T. Koski ja Saku Tuominen: Luovan ajattelun käsikirja- kuinka ideat syntyvät
Tuomas Vimma: Toinen
Erlend Loe: Supernaiivi
Reijo Mäki: Vares- Huhtikuun tytöt
Ingvar Ambjornsen: Tiputanssi
Ingvar Ambjornsen: Veriveljet
Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty
Virginia Woolf: Oma huone
Raija-Sinikka Rantala: Optimisti
Claes Andersson: Luova mieli
Hilkka Olkinuora: Elä ihmeessä
Paulo Coelho: Portobellon noita
Deborah Spungen: Nancy
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Riitta Nikula: Suomen arkkitehtuurin ääriviivat
J.R.R Tolkien: Taru sormusten herrasta -trilogia
Benjamin Kunkel: Jumissa
J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa

Lisäksi olen lukenut kymmeniä lastenkirjoja ääneen, ison liudan taiteen historiaa käsitteleviä teoksia, mutta en yhtäkään aivan kokonaan. Esimerkiksi massiivinen 900-sivuinen Maailman taiteen historia sisältää vielä monia kappaleita, joita en ole lukenut, vaikka monet kohdat olenkin lukenut jo moneen kertaan. Lisäksi on liuta kirjoja edelleen kesken. Itse asiassa tällä menolla minulla menisi vuosi, pari, että saisin luettua (loppuun) kaikki ne lukemattomat kirjat, joita minulla on kirjahyllyssä. Mutta eihän se ole mikään este hankkia muutamia uusia, mielenkiintoisia kirjoja.

Mutta pieni laskutoimitus. Jos lukee kolmisenkymmentä kirjaa vuodessa ja elää noin 80-vuotiaaksi (tai näkee niin vanhaksi lukea), niin en ehdi lukea enää kuin noin 1500 kirjaa. Kovin pitkä lista lukemattomia kirjoja jää jälkeen.

Jotkut ihmiset hurahtavat. Tapani "yksi tähti" Maskula sanoo, että hän on katsonut kaikki elokuvat, jotka ovat tulleet Suomessa kaupalliseen levitykseen jonkun vuoden 1960 jotain jälkeen. Hän ei hitto vie valitse elokuvia, kuva kuin kuva, hän katsoo sen. Vuodesta toiseen hän on käynyt katsomassa Going to Kansas Cityjä, Levottomia käsiä (ja Levottomia!) ja ties mitä roskaa. Ei ole mikään ihme, jos joutuu muutaman yhden tähden antamaan. :D

Minusta ei olisi tuollaiseen yhden asian ihmiseksi, koska sitten jäisi miljoona muuta mielenkiintoista asiaa. Minä närpin vain rusinat. Muistaakseni joku sanoi vuosia sitten, että tykkään kaikista bändeistäkin vain niiden hittibiiseistä. Mikä on kyllä vähän totta. Otan vain hitit.

Härkösen Loppuun käsiteltyä tai Vimman Toista tosin ei voi rusinaksi nimittää millään muotoa. Olen antanut vuoden aikana lukemistani kirjoista viisi tähteä vain yhdelle: Supernaiiville. Ehkä on syytä jatkossakin lukea se kirja noin kerran vuodessa uudestaan, niin ei mene aika hukkaan.