kilpikonnista

Liemikilpikonna, pesiviä naaraita arviolta 203 000

Karettikilpikonna, pesiviä naaraita arviolta 8 000

Litteäselkäkilpikonna, ei lukumääräarvioita, uhanalainen


Valekarettikilpikonna, pesiviä naaraita arviolta 60 000

Bastardikilpikonna, pesiviä naaraita noin 1 000

Etelänbastardikilpikonna, pesiviä naaraita noin 850 000 (jos tulkitsin IUCN:n punaista listaa oikein)


Viimeinen meressä elävä kilpikonna ei varsinaisesti ole merikilpikonna: Merinahkakilpikonna, pesiviä naaraita 20 000-30 000

Merikilpikonnien elintapoja tunnetaan hyvin huonosti ja niitten lukumääräarviot ovat vain suuntaa antavia, ne kaikki ovat vähintäänkin vaarantuneita, jos ei uhanalaisia. Hesarissa oli sunnuntaina kirjoitus siitä, miten muoviroska pilaa Tyynenmeren. Muovi tappaa lintuja, nisäkkäitä ja tietenkin myös kaloja. Mutta lehtijutun mukaan muovi tappaa myös merikilpikonnia jopa 100 000 yksilöä vuodessa. Luku kuulostaa järkyttävän suurelta ja suhtaudun siihen varauksella, jos löytämäni populaatioarviot pitävät edes suunnilleen paikkaansa (Kannat ilmoitetaan usein pesivinä naaraina, eli uroksia ei lasketa ollenkaan. Merikilpikonnat käyvät vain rannalla munimassa, joten se on ainoa hetki laskea ne. Kaikki naaraat eivät muni vuosittain.)

Muovin lisäksi merikilpikonnia uhkaavat muunkinlaiset vaarat. Rantahiekan lämpötilan asteenkin nousu sekoittaa syntyvien poikasten sukupuolijakaumaa. Ryöstökalastuksella saadaan saaliiksi muutakin kuin kalaa: merikilpikonnia kuolee erityisen paljon tonnikalan sivusaaliina. Merikilpikonnat ovat paikkauskollisia muninnassa: monille rannoille on rakennettu hotelleja ja kilpikonnat eivät uskalla tulla munimaan. Tai munat kerätään parempiin suihin (tästä on todella hyvä suojelutoimenpide: ihmiset keräävät vain ensimmäiset munat ja loput jätetään hiekkaan ja kanta säilyy). Tai hotellien valot houkuttelevat vastakuoriutuneet poikaset teille eikä mereen. Jne.

Tänään tällainen puolustuspuhe kilpikonnille.

Minulla loppuivat työt.