Jepulis. Maanantai-ilta: Emma menee hitusen aikaisemmin nukkumaan kuin yleensä, koska ysiltä alkaa Täydelliset naiset. Parempi, että en kysele mitään siitä, kun en ole yhtään kärryillä. Enkä niin välitäkään.

Kävin tänään A:n kanssa puistojumpassa Kilon koulun kentällä. Se oli mukavaa, vaikka muutaman kerran tuntui vähän siltä, että kuolen tai ainakin uuvahdan siihen paikkaan enkä liiku enää. En sitten ihan kuollutkaan, taidan mennä uudestaankin. Enpä olekaan juuri käynyt missään ohjatuissa jumpissa. Sana "jumppakin" jo kuulostaa jotenkin epäilyttävältä. Pilates ja jooga ovat eri kategoriaa. :D

Viikonloppu meni nopeasti. Lauantai meni koko päivä opintoretkellä. Oli mielenkiintoinen reissu, mutta melkein vähän liikaa. Vierailtiin Halosenniemessä, Villa Kokkosessa (Alvar Aallon suunnittelema yksityistalo... eli omakotitalo), Hämeen linnassa, Hämeenlinnan taidemuseossa (kahdessakin eri rakennuksessa, näyttelyitä olisi ollut vaikka kuinka monta, mutta ei niihin ehtinyt yhtään perehtyä, en ehtinyt edes NÄHDÄ puoliakaan tauluista) ja viimeisenä Hattulan kirkossa.

En tiedä, mikä tuntui kaikkein ihmeellisimmältä paikalta. Paitsi, että se Villa Kokkonen oli vähän... no en sano tylsä. Oli siinäkin joitain ihan mielenkiintoisia asioita. Siellä linnassa minusta tuntui, että olisin oikeasti astunut jonnekin historian havinaan. Halosenniemi oli uskomaton rakennus puusta. Ja kirkon katto- ja seinämaalaukset olivat mykistäviä. En jaksanut kuvata, joten tuossa netistä taas varastetut.

Eilen sitten käytiin äitiä ja isää moikkaamassa Järvelässä. Junailtiin itsemme takaisin ja illalla katsoin pelin. Siinä oli sitten se viikonloppu.

Alan epäillä, että olen sittenkin lukenut tuon THS:n 1,5 kirjaa joskus paljon myöhemmin kuin joskus 10 vuotta sitten. Sen verran hyvin muistin sen. Mutta nyt olen menossa sellaisilla sivuilla, joita en ole koskaan lukenut. Olen lukenut jopa kaikki runot enkä voi ymmärtää, miten olen pitänyt tuota kirjaa tylsänä. Ehkä seuraavana joudun tosiaan lukemaan Salka Valkan.

Tässä vielä päivän biisi:

Alla taivaan tähtien
tää aika on nyt meidän nuorten sydänten
Meidät valtaa tunne uus
on suurempaa kuin pelkkä hetken tuttavuus
sen voimakkuus

Käy mun vierelläin,
tunne suuri näin
meitä yhdistää ja päivän näämme nousevan
lämmin ystävyys
inhimillisyys
sillä rakentaa nyt voimme uuden maailman
niin valoisan

Kun mä kuljin yksinäin
en tuntenut mä silloin ees kai itseäin
Kun me kerran kohdataan,
niin toinen toistaan varten meidät luotu vaan
on auttamaan.

Käy mun vierelläin...