kyllä minä olen hauska!

VIIKON HISTORIAKATSAUS

Nyt alkaa blogissa uusi juttusarja. Minusta nämä jutut eivät ole mitenkään erityisen hauskoja, kun näitä kirjoitan. Mutta jos jälkikäteen luen näitä, niin saatan repeillä aivan totaalisesti. Laitan siis parhaita paloja vanhoista teksteistä tänne tyrkylle. Ensimmäisenä on tunnelmia uudesta kodistani Wredenkadulta marraskuussa 2005:

Eilen kävin ensimmäistä kertaa ullakkosaunassani. Mulla on saunavuoro joka toinen viikonloppu. Jokaviikkoisen vuoron olisi saanut perjantaiksi kello kolmeksi iltapäivällä. Kuka ihme voi saunoa siihen aikaan??! (ei varmaan kukaan, kun se oli vapaana..)
Kävin samalla tarkastamassa pesutuvan. Siellä oli hyvin avulias miekkonen pesemässä äitinsä pyykkejä. Kertoi, että äiti on asunut talossa nelisenkymmentä vuotta ja ainakin sen aikaa talossa on ollut sama pyykkikone. Kertoi koneen toimintaperiaatteista. Jos olisin nähnyt sen jossain muualla kuin pesutuvassa, en olisi edes tunnistanut pyykinpesukoneeksi. Todennäköisesti sillä olisi voinut matkustaa 40 vuotta sitten vaikka kuuhun.

Eilen ostin keittiöön uuden lampun. Oikein hieno. Virittelin sitten sitä kattoon, ja tietenkään koukkusysteemit eivät osuneet yksiin. Ja mikä hienointa, siinä oli 166 senttiä pitkä johto, missä itse valaisin roikkui. Ja johtoa ei minun älylläni voinut lyhentää millään tavalla. Siinä sitten tuijottelin hienoa lamppuani, joka roikkui kymmenisen senttiä keittiön pöydän yläpuolella. Pitää katsoa sisustuslehdistä, että onko niissä kuvia huoneista, joissa lamput on aseteltu ihmisten vyötärön korkeudelle. No, lampun vaihtaminen ainakin on helpompaa.

Liitin iloksenne kuvan siitä pesukoneesta, jota alkuperäisessä tekstissä ei ollut. Olen repinyt tuosta koneesta niin paljon iloa irti, että olen taatusti velkaa jollekulle. Olen myös kuvannut sitä videokameralla, odotellaan vaan, milloin ilmestyy lyhytelokuva Wredenkadun pyykinpesukoneesta.