Mitä on tapahtunut ennen kuvan ottamista:
En tiedä. Minä olin kaikessa rauhassa Kiasmassa ja ottanut juuri kuppilassa kupin teetä ja kaksi geishakarkkia, kun alkaa palohälytin soida (johon kukaan ei kiinnitä mitään huomiota) ja sitten joku nainen tulee ja pyytää kaikkia poistumaan ulos. Piti hirveällä kiireellä hörpätä kuppi teetä alas ja mennä pihalle kyttäämään. Ei siellä mikään palanut.
Kiasmaan menijät huom. Siellä on vain kahta eri teelaatua: English breakfastia ja jotain vihreää teetä. Yksi keskustan surkeimmista teepaikoista.
Käyn todella harvoin Hgin keskustan kaupoissa pyörimissä, mutta nyt palohälytyksen ja luentojen väliin jäi aika pitkä aika. Kävin pienessä kirjakaupassa Kaivopihalla. Tai Hansatalossa. Olikohan se Kolmen sepän kirjakauppa vai mikä. Siellähän oli vaikka mitä ihanuuksia. Ostin kaksi kirjaa. Loen L, jonka olen joskus omistanutkin. Ja Julia Cameronin kirjoitusoppaan. Joskus tuntuu, että mieluummin luen ja puhun kirjoittamisesta kuin kirjoitan. PÖH!
Tänään oli taas taidehistorian luennot. Minusta on jotenkin surullista, että Suomen kuvanveiston isä, niin kuin luennoitsija määritteli Carl Eneas Sjöstrandin, on syntynyt Tukholmassa. Vaikka niin me muutenkin käsittelemme vaikka mitä vierestä liippaisevaa, kun käsittelemme Suomen taiteen historiaa. Olen kyllä kyseenalaistanut jo koko kurssin. Olisiko meidän pitänyt aloittaa vasta maamme itsenäisyydestä... Vähän olisi karsiutunut kurssi. Rakennukset ovat vähän selkeämpiä, kun ne pääsääntöisesti pysyvät yhdessä maassa. Mutta kuvataiteilijoiden puolella pitää käsitellä ne belgialaiset, jotka ovat tehneet työtä Suomessa ja ne suomalaiset, jotka ovat tehneet työnsä Roomassa. JOS ovat olleet hyviä. :D
Mitä eroa on patsaalla ja veistoksella?
Tänään tuli talvi! KIVAKIVA!
Meinasin jo lopettaa, mutta kirjoitanpahan muutaman sanasen Kiasmasta. Julian Schnabelhan on se kovin (?) nimi, mitä tällä hetkellä on nykytaiteen museossa esillä. No, silmätön tyttö oli ihan mielenkiintoinen, mutta muuten en oikein lämmennyt. Sen sijaan Nan Goldinin valokuvat olivat koskettavia, tuumittavia ja loistavia. Elämä on show'ta, mutta ei aina niin hohdokasta show'ta. Minulla on armottoman huono nimimuisti, mutta muutama työ jäi mieleen. Yhdessä videotyössä opetettiin kasveille aakkosia ja viereisen videotyön nimi taisi olla, että en koskaan enää tee tylsää taidetta. :D Sitten oli jonkun Einon liikkuvia ympyröitä, yhden version olin nähnyt aikaisemminkin jossain toisessa näyttelyssä. Ehkä Ateneumissa. Sitten oli puolisen tusinaa vanhoja, risoja nenäliinoja pistetty seinälle. Oli myös puupalikoita lattialla, metallilaattoja lattialla, puisen viivottimen päällä pikkuruisia paperilappuja. Aika moni nykytaiteen teos jättää minut kylmäksi. Prosessi on lopputulosta tärkeämpää, mutta ei sen tarvitse minua liikuttaa.
Videotaidetta jaksan harvoin katsoa. Tänään näin yhden mielenkiintoisen: seinän kokoisessa kuvassa oli kaksi ikkunaa ja ne liikkuivat hitaasti. Se oli ihan ok. Paras videoteos IKINÄ on Tate Modernissa. Isossa pimeässä huoneessa on neljä isoa kangasta ja niissä kulkee pätkiä eri (osa hyvinkin tuttuja) elokuvista. Kuvat mätsäävät yhteen niin hyvin, että sen voi katsoa vaikka monta kertaa putkeen! Ai, hitsi. Turha kertoa, ei sitä pysty selittämään. Käykää katsomassa. Mistä tulikin mieleen, että Saatchi gallery, johon sisareni vei minut kerran, on avautunut uudelleen tämän vuoden alussa. Huokaus. Menen nettisivuille kuolaamaan.
Tehkää taidetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti