hyvä talvi olla koditon

Joudumme tekemään pian uusia lauluja. Lapset eivät laula päiväkodeissa: Tammikuu on pakkaskuu, helmikuu on hiihtokuu, maaliskuussa sulaa jää, jää, jää...

Vaan pikemminkin näin: Tammikuussa sataa, helmikuussa sataa, maaliskuussa sataa, sataa, sataa...

Mutta sitä minä en ymmärrä, että miksi Quebecin säässä ei ole mitään valittamista. Yhdysvallat on yksi pahimmista saastuttajista koko maailmassa ja silti Kanadassa taitaa olla tällä hetkellä aika yleisesti -15...-40 astetta pakkasta. Ja lumisateitakin luvassa. Kuulostaa talvelta. Ilmeisesti Yhdysvaltojen saasteet ovat tuulten mukana pilanneet Suomen säät. Ilmastossahan ei ole vielä tapahtunut juuri mitään, kun se lasketaan niin pitkältä aika väliltä.

Ajattelin nukkua tänään niin pitkään kun nukuttaa. Höpöhöpö. Nukuin niin pitkään kun Emmaa nukutti. Eli en kovin kauaa. Yöllä totesin kahdeksaa vaille kaksi, että Emman sisäinen kello toimii aika hyvin, kun hän useimmiten tuntuu heräävän juuri siinä kahden aikaan. Onneksi se on Tuija, joka menee alas lämmittämään maitoa. Ilmeisesti yritti viime yönä juottaa kylmää maitoa kiljukaulalle, kun mutisi jotain hienohelmasta ja kipitti takaisin alakertaan maitopullon kanssa.

T on myös superkatkera, kun voitin liput 8 päivää ensi-iltaan -elokuvaan ja hän ei pääse mukaan.

Käytiin eilen Sellossa shoppailemassa. Ihan revettiin hulluilemaan. Tuija osti Koiramäki-kirjan ja hiuspannan. Minä ostin paidan ja korvakorut.

Unohdin tehdä loton eilen. Harmi.

Olemme aika lähellä asunnottomuutta. Huomenna soitetaan heti aamusta yhdestä Espoonkruunun kolmiosta. Jospa tärppäisi. Olen ollut koditon jo monta kertaa. Tuttua puuhaa. Kun muutin Otavasta Varkauteen, olin vähän aikaa koditon ja nukuin T:n vaatekaapin oven edessä. Kun muutin Jykylään, olin taas koditon. Ensin majailin I:n luona Rajakadulla tavaroineni ja kissoineni yhdessä huoneessa. Pahaksi onneksi asuntoasia ei ratkennut (tai siis asunto oli tiedossa, mutta sinne ei päässyt) ja tavarat muuttivat ravintola Next Stepin alakertaan ja minä Jykylään kolmen tytön kommuunin olohuoneeseeen, jossa asuin aika kauan. Kiitos heille. Seuraavan kerran olin koditon jo seuraavana kesänä, kun siirsin tavaroitani ympäri Jykylää ja kirjani ja kissani Tuikin luo. Sitten tietenkin vielä Englannissa olin koditon ja Tuikin sohvalla asumassa. Eli en vielä kovin montaa kertaa.

Kuvitelkaa lunta.