Loistava aamu. Heräsin. Oli pimeää, mutta kuulin jonkin äänen. En osannut siinä unen pöppörössäni ensin sanoa, mikä ääni se oli, mutta hyvin tuttu. (Okei, olen öisin ihan sekaisin. Yhtenä yönä heräsin ja luulin heränneeni siihen, että valot laitettiin päälle, mutta heräsinkin puhelimeen enkä tajunnut sitä puhelinta ollenkaan.)
Kuuntelin ääntä tip, tip, tip. Ulkona sataa. Hetkinen. Myös sisällä sataa. Nousin ylös ja huomasin veden tulevan piipun vierestä lattialle. Sepä lystiä. Hain ämpärin. En saanut enää unta. Otti pannuun.
Join kupin aamuteetä. Otti pannuun. Kaivoin kaapista verkkarit ja lippalakin, ja kohta viuhtoi punapukuinen lenkkeilijä pitkin Sorvikujaa. En ole juossut ainakaan neljään vuoteen. Ainakaan. Juoksin puolet matkasta ja kävelin puolet. Vettä satoi kaatamalla. Olin likomärkä. Käännyin oikealle ja vasemmalle ja oikealle ja yhtäkkiä olin jossain hiiskatin pusikossa. Tie hävisi. Eksyin vähän tuohon lähikulmille. Juoksin lopulta tuota lähitietä väärään suuntaan. Onneksi en ollut kaukana. Tulin kotiin 45 minuutin päästä, ja jokaisen vaatekappaleen sai vääntää kuivaksi. Mutta ei ottanut pannuun enää.
Vuokranantaja tulee tänään katsomaan kattoa.
Menen tänään katsomaan Saatana saapuu Moskovaan -teatteriesitystä. Toivottavasti on hyvä. Näyttelijät ovat ainakin tunnettuja.
Take care.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti