ruttoa ja pommeja

Noniin. Näemmä taas on sattunut ja tapahtunut. Tai siis mitään ei ole tapahtunut, mutta kovin on oltu taas ihmeissään. No, Hammersmithän ei minun mielestäni nyt ihan keskustassa ole, mutta jonkun mielestä ehkä. Se alue, joka oli aamulla suljettu. Mutta alan pikkuhiljaa arvata, mikä on ensimmäinen ajatus lontoolaiselle, kun kuulee pommeista. Onkohan mun linjoilla delaysseja, pääsenköhän suosiolla kotiin vai mitä teen.

Luin äsken loppuun Remeksen Ruttokellot. En ollut koskaan lukenut yhtään Remeksen kirjaa. Yhden Liza Marklundin kirjan luin viime syksynä. Eihän ne ole dekkareita, kun eivät ole salapoliiseja vaan ihan oikeita poliiseja. Mutta huisin jännittävä oli. Onneksi sain sen nyt ajoissa loppuun, että ei tarvinnut valvoa yöhön asti.

Ulkoilmaoppera jäi nyt väliin, kun siellä sataa. Sataa. Sataa. Sataa. Alkaa jo kyllästyttää tuo sade.

Mulle tulee vielä vieras tänne, ensi viikon perjantaina. Hienoa Hanna!! Jihaa!

Enää ei ole kovin montaa työpäivää. Kahdeksan.