arles II

Ei mitaan rusinoita Tuikki, kun pelkkaa pullaa. Jokohan olen kavellyt jokaisella kadulla tasa kylassa, silta ainakin tuntuu. Tiedoksi siis, etta tama ei ole kyla vaan Ranskan suurin kaupunki. Asukkaitakin on kai jonkin verran (Kuopion?).

Tanaan laksin litomaan leirinta-alueelta. Bussit kulkivat huonosti (niita kuitenkin kulkee) joten kavelin. Eihan sita matkaa ollut kuin 2-2,5 kilsaa, mutta tavaraa on aika paljon ja 30° ei helpota kavelemista. Kun paasin asemalle ja sain tavarani narikkaan, niin menin ostamaan lounaan. Oli pakko ottaa KAKSI suklaapuddinia jalkkariksi, kun niita ei myyty yksittain. Myoskaan jogurttia ei myyda yksittain, ehka lunch-hyllylla voi olla yhta tai kahta lajia yksittain.

Kavin juna-ajelulla. Sellainen kaupunkijuna, turistijuna. Oli kylla vahan koyha. Luulin saavani lisaa tietoa kaupungista, mutta joka kohteesta kerrottiin kahdella lauseelle; Pyh!

Kavin mielenkiintoisessa galleriassa, jotain kuubalaisia toita. En ostanut :). Tyyppi kysyi, etta olenko amerikkalainen (puhui viela ihan ok englantia, etta jopa tajusikin mua). En voinut mitaan, mutta alkoi naurattaa. Kun mielestani puhun brittienglantia hyvin vahvalla suomalaisella aksentilla. Ehka han sitten ajatteli, etta olen pulleampi kuin vaikka nama pikkuruiset taalla. Ja jenkithan ovat aika isoja.... toisinaan.

Suomalaisia en ole tavannut, mutta nain Tuomo Mannisen nayttelyn. Kuulostaa aika suomalaiselta nimelta. Yritin menna sisaan, niin hampaaton mies opasti ostamaan lipun jostain puolen kilometrin paasta. Ei mitaan jarkea. En ostanut.

Meinasin ostaa kivan laukun. Oli halpakin, mutta sitten tulin jarkiini kun ajattelin aamullista vaellusta. Ei mahdu mihinkaan.

Taalta saisi tollaisesta vanhasta talosta kaksion alla sadalla tonnilla. Kukahan ostais mulle.

Sellaisia tanaan. Lahden yojunalla Luxemburgiin, saavun sinne siis huomen aamulla.