teline

Puhelin siis löytyi, olin jättänyt sen jollain ilveellä salille, en tajua kyllä miten. Hämmästelijöille tiedoksi, että en käy kuntosalilla niissä härveleissä, vaan käyn uimassa pari-kolme kertaa viikossa. Kyllä, viime viikolla tosiaan kävin jopa kolme kertaa (mikä olisi tavoite, mutta aina on jotain esteitä, kuten vaikka 38 asteen kuume).

Tuo flunssa on nimittäin ollut hemmetin sitkeä. Olin 1,5 viikkoa sitten kipeä ja eilen taas vähän nosti kuumetta. Ja taas se sama ongelma, mitä filosofit ovat kautta aikojen pohtineet, kirjoja kirjoittaneet ja lauluja laulaneet: mistä ihmeestä sitä räkää tulee niin loputtoman paljon.

Tosiaan huomenna on menossa ostamaan uutta tukkaa. Saapi nähdä millainen tulee.

Viikonloppuna käytiin Ikeassa. Ja sunnuntaina kävin Spitalfieldin markkinoilla, oli kyllä niin paljon kaikenlaista. Ostin ruisleipääkin. Ja söin pannukakun (pancake), jossa oli fetajuustoa, nam että oli hyvää. Lisäksi ostin eilen jotain sellaista, mitä en tosiaankaan saa tuotua Suomeen. Nimittäin maalaustelineen. Ostin jo aikaisemmin maaleja ja paperia ja kangasta, mutta löysin eilen maalaustelineen halvalla. Sisareni kutsui minua hulluksi taiteilijaksi, kun maalailin eilen vähän. Nyt minulla on kuva tuolista sänkyni päädyssä, hienossa, uudessa maalaustelineessä. Voi tuijotella sitä kaiket päivät.

Minä olen jo miettinyt, että mun pitäisi ostaa auto, että pääsisin kaikkine rojuineni takaisin Suomeen. Miten siistiä olisikaan viiletellä pitkin Laivalinnankatua punaisella minilläni, jossa on ratti väärällä puolella. Sellaisen auton jälleenmyyntikin olisi Varkkilassa varmasti helppoa kuin heinän teko.

Tuija muuten teki tänään niin noheva ruokaa, että laittoi palohälyttimen huutamaan. En ollut kotona kuulemassa. Oli kuulemma viela sellainen rakkine, joka huutaa joka kämpässä. HIHIH.

Sellaista tänne. Perjantaina saadaan oma netti.