Internet-yhteydessa on koko ajan vikaa. Toivottavasti saadaan oma linja jossain vaiheessa. Tuijahan kokeili, olikohan se maanantaina, vaihtaa huonetta, niin sai eri yhteydet. Varmaan varasti eri naapureilta.
Emma-vauva ei paassyt vielakaan kotiin, kun ei syo riittavan hyvin. Ei jaksa pieni edes syoda. Tanaan oli syonyt jo paremmin. Pitaisi kolmen tunnin valein syoda 45 millia.
Mun on tehnyt vaikka kuinka kauan mieli mustikoita. Ne vaan on aika julmetun kalliita. Eilen kavin kaupassa toitten jalkeen ja paatin ihan perjantain kunniaksi ostaa 150 gramman rasian mustikoita. Oli puoleen hintaankin, vain 1,5 puntaa eli 2,25 euroa. Tietenkin tiesin, etta eihan ne samalle maistu, jotain chilelaisia viljeltyja. Kaskettiin viela huuhdella ennen syomista. Tassa sitten istun ja syon jotain mauttomia sinisia pallukoita, jotka hyvin etaisesti muistuttavat mustikoita. Jos sitten kokeilisi pakastemarjoja.
Sanotaan, etta matkailu avartaa. Olenkohan avartunut. Torstainen kotimatkani ei mennyt ihan putkeen vaan kesti kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia. Iloitsin niin siita junasta, joka kulkee kodin ja tyopaikan valia 16 minuutissa. Oli signaaliongelmia. Jouduin tulemaan lukuisalla bussilla ja mulla oli aikaa tehda erilaisia laskutoimituksia. Kuten vaikka etta, jos asuu Lontoossa ja viettaa joka paiva julkisissa (tai matkalla pysakille/asemalle) 1,5 tuntia (mika on hyvinkin realistinen), niin 50 vuoden aikana on matkustanut kolme vuotta putkeen. Patee tietenkin myos muihin kaupunkeihin (ellei Tokiossa aika kulje eri tavalla). Se on aika paljon. Voisi ehka keksia jopa jotain muutakin tekemista kuin lukemisen ja musiikin kuuntelemisen. Palveluja metroihin ja busseihin.
Eilen nain tyton joka kaveli paljain jaloin. Se oli siis ihan kohtuu "muodikkaasti" pukeutunut ja "asiallinen" ja ihan vaan tyynena lampsi paljain jaloin. Kukin tyylillaan.
Niin. Samalla myos laskin siina bussissa, etta vietin keskiviikon ja torstain aikana yhteensa yli kuusi tuntia matkustamalla. Olen avartunut.
Eilen yritin sitten menna junalla kotiin (kun olin ensin raahautunut asemalle kauppakassieni kanssa). Jaa. Ei toiminut vielakaan. Eikun kavella takaisin bussipysakille.
Juttelin eilen parin slovakialaisen tyton kanssa. (Koetetaan muistaa tarkasti, etta Slovakia ja Slovenia on kaksi ihan eri maata eika niilla ole mitaan tekemista toistensa kanssa. Kylla ma muistan, etta ennen oli Tsekkoslovakia ja sitten se jakautui (ihan itsestaan), mutta en tosiaan muista etta milloin ja miten ja miksi ja niin edelleen. Etta on surkea yleissivistys mullakin.) Mutta keskustelimme, mita juttuja sita kaipaa kotimaastaan. Leipaa ja sinappia kaipasivat tytot. Ja kunnollisia jauhoja, joilla voi leipoa.
Sellaista tanne. Viikon paasta olen Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti