ehtoota

Tuija tuli aamulla huikkaamaan ennen ylosnousua, etta ulkona on tosiaan lunta. Ja olihan sita. Tosin ihan sanaa "lumimyrakka" en kayttaisi hesarin tapaan. :D

Pomo sitten soitteli heti aamutuimaan, etta koulut ovat suljettu, voisinko tulla aikaisemmin toihin. Olin positiivisesti yllattynyt, etta paasin hyvin kivuttomasti junalla toihin. Paivan mittaan luin uutisista, etta lukuisia kiitoratoja oli suljettu eri kentilla, metrolinjoilla oli viivastyksia ja bussit myohastelivat tietenkin. Autoilijoita kehotettiin ottamaan mukaan lampimia vaatteita, taskulamppuja ja lapiota.

Kavin kaupassa ennen toihin menoa, ja kassarouva kyseli kohteliaasti miten voin. Olisi varmaan halunnut vahan valittaa saasta. Hymyilin ja kerroin pitavani lumesta. Katsoi minua kuin hullua. Kerroin, etta olen Suomesta ja siella on ollut lahes 40 astetta pakkasta. Taisi menna yli naisen kasityskyvyn.

Kun tulin takaisin toista (juna tuli kolme minuuttia myohassa!), niin nain asemalla miehen, jolla oli ohuet kangasshortit. Tsekkasin viela, etta niissa oli taskut, ne eivat olleet bokserit. Aika erikoinen tapa pukeutua, kun ulkona on lunta (vaikka noinkin vahan, mutta kuitenkin). Jotenkin ajattelin heti, etta pakko olla austraalialainen. Jotenkin ne ovat sen oloisia kavereita. Siksi kai ovatkin niin onnellisia. (Maailman onnellisuuslistoilla aika karkipaassa.)

Huomenna ajattelin menna shoppailemaan, pitaa muistaa ostaa minigrip-pusseja. Ja jos viitsisi matkustaa tuonne pohjoiseen uimaan. Tavoitteena on kayda kolme kertaa viikossa uimassa (en ole viela kertaakaan kaynyt...), mutta nyt olisi jo kaksi kertaa kasassa ja tanaan on vasta torstai...

Minulla on jo lista asioista, joita haluan Suomessa: roiskelappapitsa, persian earl grey tee, sipuliteemakkara, oltermannijuusto.