No, niin eli Tuija tuolla paljasti, miten meni. Pienia hipaisuja ei oteta, kun ei mitaan kaynyt. :D Siis yllattavan hyvin meni. En kaantynyt kertaakaan vaaralle kaistalle risteyksessa, kuten pelkasin.

Ajelin kaikessa rauhassa (siis ihan paniikissa), mutta kylla se aika hyvin sujui. Jossain vaiheessa tuli jo iloinen mieli, etta minahan ajelen taalla Lontoossa. Sitten menin kaymaan lasten koululla, kokeilin, osaanko reitin. Paluumatkalla otin vaaran kaistan ja jouduin keskustan imuun. Ja kohta olinkin jo liian lahella keskustaa. Siina meni sellainen noin viisi kaistainen liikenneympyrakin ihan ohimennen, kun yritin kuumeisesti keksia, miten paasisin takaisin niille kulmille, joilla oli tarkoitus ajella.

Selvisin. En pelkaa enaa mitaan.

Mulla on tanaan vapaailta. Huomenna menen Lewishamiin hoitamaan suomalais-britannialais-espanjalais-tiesmita lasta. :D

Jos kavisi elokuvissa. En ole viikkoon kaynyt!