Eilen aamuyolla herasin epamiellyttavaan tunteeseen. Tuo epamiellyttava tunne piti minut vessanponttoa halaamassa seuraavat kaksi tuntia hyvin tiiviisti. Sitten saatoin menna valilla petiin jopa puoleksikin tunniksi, ja taas ja taas ja taas. Yritin juoda vetta lusikallisen kerrallaan, mutta ei pysynyt sisalla sekaan. Puolen paivan aikaan alkoi oksentaminen helpottaa, mutta mitaan ei voinut suuhuni laittaa. Lopulta sain syotya yhden banaanin ja ehka neljasosan bagelista. Siina kaikki, mita olin vuorokauteen syonyt. Tosin oksensin nekin.
Eipa ole noin rajua oksennustautia aikoihin ollutkaan. Nyt olen jo jalkeilla, vaikka oksettava olo on edelleen. Tuntuu silta, etta pitaisi koko ajan syoda jotain. Tuijallakin oli tauti, kumman pitkaan on itanyt, kun naimme viimeksi toisemme lauantaina.
Hih! Tyypit yrittavat maksaa tiskilla skotlantilaisilla seteleilla. Tuli ihan mieleen, kun meilla oli reilut vuosi sitten noita vastaavia rahoja. Tuo tytto (ulkomaalainen) ei ollut koskaan nahnytkaan skottiseteleita eika siis ottanut vastaan niita. Ihan ystavallisia olivat asiakkaat, jotka kaivoivat muuta rahaa.
Kavin tanaan ostamassa kaksi lampunvarjostinta ystavan kaverille. Voisi melkein perustaa lampunvarjostindiilausliikkeen. Niita on jo pari Suomeen tuotu. Ainoa vaan, etta ne ovat jo pahan onnen varjostimia. Ekalla kerralla Tuija etsi ihan turhaan vihreansavyisia, sellaisia ei ollut olemassakaan, vaan ne olivat kultaisia. No, mun piti ostaa myos kultaisia, mutta ne oli lahiHabitatista loppu. Onneksi ei tarvinnut lahtea keskustaan (en olisi ehtinyt kuin lauantaina ja veikkaan, etta se on pahin paiva koko vuonna...), vaan terakset kelpaavat hyvin. Kavin tanaan ostamassa ne, hyllyyn jai tasan yksi. Eli hyva, etta menin tanaan enka huomenna. Sitten huomasin, etta ei mahdukaan mun matkalaukkuun. Gjini ei taatusti halua mukaansa pinkkia matkalaukkua... Pitaa kokeilla avata se paketti, jos sen saisi rullattua.
Toissapaivana nain ostarissa jonkun ihme hiipparin. Tuijakin oli nahnyt joulupukin matkassa pari narria. Ehka se oli narri. Kippurakarkiset kengat, kulkusia, suippokorvat, ihme nena ja niin edelleen. En ollut ainoa, joka ihmetteli. Ihmiset tuijottivat sita hiipparia ihan kakkosella. Nyt on joulu! Eika mikaan narrihiipparijuhla!
Nyt Lontoo nayttaa silta, milta pitaakin: sumuista, kylmaa ja ankeen nakoista.
Isi oli kaynyt ostamassa synttarilahjansa, kameran. Hyvaa syntymapaivaa ISI! Etukateen.
Tuijan pahin painajainen toteutuu. Vuoden tylsin paiva: 25.12 lahestyy ja niilla ei ole konetta. Laturi meni rikki ja tulevat tanaan hakemaan koko koneen. Mitahan sita koko joulun tekisi? Muuta kuin katsoisi elokuvia. :D
Mukavaa joulun odotusta, maistoin piparin tanaan.
2 kommenttia:
Haudi, eksyin tänne galtsusta, ja huomasin et täällä on miua osittain koskeva merkintä. Kiitos siulle, että ostit miulle nuo lamput, designelämän makua. Ja jos hyvin käy ja pääsen tän koulun jälkeen jatkamaan Lontooseen opiskeluja, niin voin sitten tehhä vastadiilauksia!
Hyvää Uutta Vuotta Kuopion kumisevilta kummuilta, toreilta ja turuilta.
.mikko.
Olepa hyva Mikko, toivottavasti paasevat piakoin ihan perille asti.
Muille tiedoksi, etta noita samoja lamppuja on diilattu Suomeen jo nelja kappaletta. :D
Lähetä kommentti