Covent Garden

Aamu aukeni hyvin sateisena, kahdeksan aikaan heräsin ukkoseen ja vessahätään. Vesisade ei helpottanut jälkimmäistä. Ylös nousin kuitenkin vasta myöhemmin. Sateesta johtuen päätin tehdä jotain kivaa. Ensin ajattelin mennä katsomaan Victoria ja Albert museon da Vinci näyttelyä. Mutta nettisivuilla sanottiin, että näyttely on todella suosittu, ja tietenkin etenkin viikonloppuisin. Ja kun vielä satoi, niin hylkäsin ajatuksen. Lippu on kuitenkin aika arvokas (tai no, 10 puntaa eli 15 euroa, onko se?), joten haluan nauttia siitä koko rahan edestä ilman, että joudun väistelemään muita turisteja. :D Olen kerran käynyt V&A museossa, ja siellä oli niin tyhjää, että en ensin uskaltanut mennä sisään.

Joten hylkäsin sen museon. V&A:lla on muitakin museoita, ja sitten innoistuin lapsuusmuseosta (leluja yms). No, se on kiinni joulukuun 9. asti. Sen sijaan teatterimuseo oli auki. Ja kun se on vielä Covent Gardenissa, niin päätin mennä sinne. Covent Garden market on siis todella suosittu ja ihana paikka. Sunnuntaipäivä sujahtaisi sukkelasti.

Ihan ensimmäisenä näin taikurin. Pääsin jopa katsomaan sen pikarit, että olivat kunnolliset. Kun hokasin, miten se teki yhden tempun pienillä palloilla, niin tunsin ylimielisyyttä. Minuahan ei huijata. Muutamaa hetkeä myöhemmin se veteli niistä pikareista appelsiineja (niin isoja, että juuri ja juuri mahtuivat kuppeihin) ja ihan kuin siinä ei olisi ollut riittävästi, niin heti perään joka kupista toiset samanmoiset. Ja hatun alta meloonin. The Prestige -elokuvassa itäaasialainen taikuri taikoo valtavan lasimaljan, joka on puolillaan vettä. Minä olen ihan hulluna taikatemppuihin. Se veden kaataminen sanomalehtitötteröön on yksi suosikeistani. Sen verran olen oppinut, että yritän kiinnittää huomion siihen, mistä taikuri vie huomion pois. Mutta en läheskään aina onnistu. Ai niin. Tiedätte taikatempun, missä hävitetään linnunhäkki? The Prestigessä oli siihen yksi selitys. Se ei ollut kiva. :(

Mutta torin taikuri oli niin hyvä, että annoin rahaa.

Kiertelin vähän kaupoissa. Lähinnä lelukaúpoissa. Yksi kauppa oli uskomattoman ihana. Siellä oli paljon vanhoja leluja, olin ihan haltioissani. Ja tiedän muitakin, jotka olisivat. :D Ostin tulitikkulaatikon, jonka sisällä oli koottava Nooan arkki. Kokosin sen, mutta eläimiä on valtavasti, ne eivät millään mahdu arkkiin. Tulitikkulaatikoita oli monenlaisia. Tiedä, vaikka kävisin ostamassa niitä lisää.

Ennen kuin pääsin museoon, huomasin kahvilan, joka oli nimetty Charles Dickensin mukaan. Lositava paikka teelle ja voileivälle. Ja kun neljä-viisi tummasilmäistä nuorta miestä palvelevat minua, niin en voinut olla kuin tyytyväinen. :D

Tuija hämmästeli, kun en puhunut teatterimuseosta juuri mitään. Yhdellä lauseella. Se oli vähän tylsä. Nukketeatteria sivuttiin hitusen, eli oli muutama perusnukke.

Mutta oli mukava iltapäivä, torilla oli joulun tuntua, aika paljon ihmisiä, mutta ei liikaa. Lelukaupoissa vierähti aikaa. Esiintyjiä oli monenmoisia. Neljän jousisoittajan ryhmä (onko se nyt kvartetti?) soitti todella kauniisti. Ja kun he vielä soittivat yhden todella ihanan sävelmän, niin hyvä, että en alkanut itkeä. En tiedä mikä sen kappaleen nimi on tai kuka sen on säveltänyt. Se on sellainen iloinen, vähän rallateltava. Tuli mieleen, että olen kuullut sen Helsingin keskustassa myös joulun alla jonkun katusoittajan soittamana.

Minulla alkavat työt huomenna. Ainakaan vielä ei ole uusia ohikkaita tehty.