Mukava viikonloppu takana

Perjantaina käytiin Tuijan kanssa leffassa katsomassa Trust the Man -leffa. Selvisin siitä jopa ilman tekstejä. No, muutama juttu meni vähän yli hilseen. Vaikka moista ongelmaa mulla ei onneksi olekaan. Leffa oli sellainen perusleffa, ei mitään ihmeellistä. Tottakai itkeä tirautin pikkasin muutamassa kohdassa. Ei kai sellaista kuvaa ookaan, missä en itkisi.

Niin, perjantaina ajettiin reilu tunti bussilla shoppailemaan Brent Crossille. Ostoskeskus, pienempi kuin Itäkeskus, mutta kuitenkin ihan riittävän iso. Tuija osti kaikenlaista. Minä vähän vähemmän. Kivoja kenkiä löysin: kivoja adidaksia ja vanseja. Mieleen jäi erityisesti sellaiset, joissa oli vaaleansinisiä virtahepoja.

Lauantaina. Hm. Taisin herätä Tuijan pulinoihin. Olen herännyt aika monena aamuna. Tänäkin aamuna se sanoi jotain. Varmaan joitain tosi tärkeetä, ja en muista nyt sitä.

Lauantaina kävin Tate Galleryn modernin taiteen osastolla. Tai no osasto ja osasto. Se on siis koko rakennus yhtä modernia taidetta. (Kuva rakennuksesta: http://irc-galleria.net/view.php?nick=pyjama&image_id=44428241 ) Sitten toinen rakennus on jossain muualla. Siellä on brittitaidetta.

Olin tuolla muutaman tunnin ja ihan täynnä sen jälkeen. Paljon jäi näkemättä. Kiersin vain kaksi kerrosta, ja toisen niistäkin huolimattomasti. En millään jaksanut. Viimeisenä vaan kävin ohi: aijaa, tossa on Warhol. Uskomatonta. Olen nähnyt aitoja Picassoja, Daleja, Monetin, Matissen, Miroja (Niistä tykkään erityisesti, haluaisin joskus nähdä jonkin Mirón näyttelyn). Joan Mirósta esimerkki tässä, jos joku ei muista tai tiedä Miróa. http://www.tate.org.uk/modern/explore/work.do?id=9589&action=3 Juuri tämä työ ei minusta ole mitään Mirón parhaimmistoa, mutta hauska sekin on. Minusta Mirón työt ovat juuri hauskoja. Mieleen tulee vaikkapa Laulava kala (tai miten se onkaan suomennettu...) Se on hauska.

Näistä taitehommeleista tuli sellainen mieleen, että on harmillista, kun en osaa ranskaa tai espanjaa ollenkaan. Pari suosikkitaiteilijaa kun ovat Espanjasta (tai Miró oli katalonialainen, mutta valitettavasti mulle se on sama asia kuin espanjalainen) ja ranskankieltä käytetään paljon taiteen parissa. Ja mä en osaa yhtään. (Bonjouria, merciitä ja sortieta ei voi oikein laskea...)

Jossain luin sellainen kommentin tosta Tate Galleriasta, että tervetuloa etenkin jos sanot, että et ymmärrä nykytaidetta tai erityisesti silloin, jos ei pidä siitä. Siellä oli muutama työ, joitten edessä mua alkoi naurattaa, kun mietin, että kuinkahan moni kurttuotsainen on kävellyt ohi ja tuhissut, että "en ymmärrä nykytaidetta". Esimerkkinä vaikka sellainen kuuden minuutin mittainen videoteos, jonka oli tehnyt Carolee Schneemann. Meet the Joy oli työn nimi on ja se oli vuodelta 1964 (muistatte noita hurjia aikoja, te keski-ikäiset!). Siinä oli vähäpukeisia miehiä ja naisia tanssimassa, aika erikoiselta se tanssi näytti. Ne ihmiset möyrivät ja temmelsivät ympäriinsä ja sekaan heiteltiin kokonaisia kaloja ja kuolleita kanoja (siis lihoina, ei ollu mitään sulkia tai verta) ja siellä ne jatkoivat tanssiaan. Oli se sellainen eroottissävyinen, mutta ei se ollut minun mielestäni se pointti. (Minusta tuntuu, että 60-luvulla kaikki oli eroottissävytteistä). Sitten sinne kaadettiin vielä tolkuttomasti maalia ja tuli hienoa jälkeä siihen alustaan, millä ne oli, kun ne oikein möyrivät.

Kuvataiteilijaystäväni kertoi kurssikaveristaan Torniossa, joka teki myös kuvataidetta itsellään. Performanssin, jossa maalasi itsensä ja pyöri paperilla (vai muovilla) ja teki ruumiillaan taidetta. Olikohan nähnyt tuon Schneemannin (lumiukon hihihihi) teoksen.

Illalla tapasin sukulaisia, Leenan. Käytiin Brick lanella pubissa istuksimassa ja oli oikein mukavaa. Ja kun perjantainakin olin käynyt Walkaboutissa tässä Shepiksessä, niin mullahan oli oikein hurja viikonloppu.

Eilen käytiin italaisialaisessa ravintolassa syömässä. Ja otin jälkkäriksi tiramisua. HAH! Olipa erikoinen makuelämys, kun en ole kahvia juonut tai syönyt lusikallista enempää ehkä kahdeksaan vuoteen ja alkoholia melkein vuoteen. Eihän siinä kai sitä (amarettoako se on?) alkoholia ole kuin nimeksi, mutta omituiselta maistuivat suussa molemmat.

Iltapäivällä tapasin erään australialaisen nuoren miehen Green parkissa. Kiva puisto sekin. Olipa mukava keskustella jonkun kanssa taiteista ja sen semmoisista. Tosin kaveri on arkkitehti ammatiltaan ja puhuu tietenkin äidinkielenään englantia, joten emme olleet ihan tasavertaisia keskustelukumppaneita. Hän on aloittanut suomen opinnot ja ihmetteli moneen kertaan, miten suomalaiset lapset oppivat kielen. Jaa-aa. Minustakin on ihmeellistä, miten kauhean pienet lapset osaavat englantia paremmin kuin minä. Ja jotkut jopa uivat paremmin kuin minä. Ja joku piirtääkin paremmin kuin minä. Pienet lapset ovat uskomattomia.

Nyt sataa ulkosalla vettä. Mukava niin. Minua on jo muutamana päivänä meinannut hermostuttaa, kun hikoiluttaa koko ajan.