Lontoo on harmaa

Eilen tulin maahan. Lento laksi kylla ajoissa, mutta kiertelimme Loontoon itapuolella tolkuttoman kauan ja odoteltiin, et paastaan laskeutumaan. Kun aloitimme saman kierroksen viidennen kerran meinasi alkaa ottaa pannuun. No, Tuija oli tullut hitusen myohassa kentalle ja juoksi minua vastaan. Huomatakseen, etta kone on myohassa.

Tultiin taksilla kotio ja muuta ei paljoa tehtykaan. Iltapalan soin ja aloin nukkua. Suomen ajassa elan edelleen, herasin kuuden jalkeen paikallista aikaa. Ei oikein sunnuntainen heraamisaika.

Taidan joutua totaaliselle laihikselle. Tama talo on kivannakoinen ulkoa. Sisaan tullaan todella kapeita portaita pitkin (niissa on kokolattiamatot, tottakai) ja sitten avataan lukittu ovi, mutta portaat jatkuvat samannakoisina. Ollaan vaan tultu Gjinien kotiin. Eteinen on siis portaita ja sitten tullaan "aulaan". Siita paasee kylppariin, keittioon, kammariin ja olohuoneeseen. Kammari ja olkkari ovat yhteensa noin edellisen kamppani makuuhuoneen kokoisia.

Mutta se laihis. Jos syttyy tulipalo, niin miten ma paasen pois taalta. Ikkunat ovat tolkuttoman pienia. Siis kylla muuten mahtuisin olohuoneen ikkunasta, mutta se aukenee huonosti. Ihme valista pitaisi menna. Pulassa olisin. Toivottavasti ei tuu tulipaloa.

Kylpparissa on kokolattiamattoa jopa ammeen ymparilla. En tieda ovat britit outoja vai ketka.

Tuijakin on hereilla. Ajateltiin menna johonkin aamupalalle. Kello kun on kohta yhdeksan.

Tanaan on se Brasilia~Argentina -peli. Se on kuulemma joku ystavyyspeli.

Kohta mennaan ostamaan mulle metro-bussi-kortti. Paasen liikkumaan.

Tehdaan toimintasuunnitelma.

Heihei.