rasvaa, ruokaa ja likaisia kuppeja

Tämän päivän ohjelma on ollut tosi tiukka. Heräsin seitsemältä siihen, että täällä oli liian hiljaista. Maanantaiaamuun verrattuna olin kuin huopatossutehtaalla. Olihan se isä hereillä, mutta luki äänettömänä lehteä. Kiljusten herrasväen perheessä on hiljaista.

Muistan kun asuin väliaikaisesti muutaman viikon täällä vuonna 1999. Ensimmäinen läksi töihin kuuteen, seuraava seitsemään ja viimeinen kahdeksaan. Olin hereillä joka aamu monta tuntia ennen kun sain jatkaa uniani noin 15 vaille kahdeksan.

En ole koskaan tehnyt töitä niin, että joutuisin aloittamaan kauhean aikaisin. Talolla kieltäydyin useimmiten kaikista hommista, jotka alkoivat kahdeksalta. Me emme toimi niin aikaisin. Hm. Yhdessä kesätyöpaikassa aamut alkoivat kahdeksalta. Vai alkoivatko? Olisikohan hyvä aika kokeilla aamuherätyksiä... Siis leipomoon tai postiin töihin!

Olen pessyt pari koneellista pyykkiä ja kävin apteekissa. Jos en väärin muista, niin Lontoossa vesi on kovin kalkkipitoista (siitä kai se johtuu...) ja ihoni hilseilee irti parissa päivässä. Kävin ostamassa tujumpaa rasvaa, jos pysyisi edes puolet ihosta kiinni. Tukka on sitten tietenkin sellaisessa takussa että ei tikusta väliä. Sitä varten Tuijalla lienee sakset.

Äippä ja isukki pääsevät parin tunnin päästä ja lupasin tehdä heille ruokaa valmiiksi. Kylläpä olen kiltti. Joku papukaijamerkki pitäisi saada.

Mietin, että mitähän ruokia sitä sitten kaipaa täältä. Ruisleipää ja salmiakkia kuulema. Mutta kun en tykkää kauheasti ruisleivästä, paitsi ruispaloista ja niitäkin syön aikas harvoin. Ja salmiakkia vieläkin harvemmin, vaikka niistä kyllä tykkäänkin.

Ehkä ikävöin sipulitee-makkaraa, roiskeläppäpitsoja ja risifrutteja. Tosin Tuija sanoi, että sellaisia siellä on. Mutta ei ne kuitenkaan ole samanlaisia.

Pärjään varmasti ihan missä vaan, jos siellä on teetä, perunoita ja jogurttia. Ja juomakelpoista maitoa.

Olen varmasti pohtinut useita kertoja erilaisia kylttejä ja lappuja. Tänään oli hyvä esimerkki. Kuivaushuoneen ovessa on kolme erilaista lappua. Kahdesta niistä on vielä kopiot molemmin puolin ovea. Käsky: "Ota vain omat vaatteesi" on minusta aika mukava. Seppo-Teppo Tupponen on epähuomiossa kerännyt Irma-Irmeli Issakaisenkin alushousut narulta, mutta luettuaan lapun hän huomaa, että ei hiisi vieköön, otin vanhingossa väärät alkkarit, niinpä hän palauttaa ne narulle. Ja seuraavana kuivaushuoneeseen tulee Masa-Miika Meikäläinen ja aikoo myös ottaa I-I Issakaisen alushousut. Masa-Miika on liikkellä ihan tahallisissa aikomuksissa, sillä hän aikoo tehdä Issakaisen alushousuista kypärän kuulennolleen. Mutta luettuaan lapun, Masa-Miika luopuu anastamisaikeistaan. Aika toimiva lappu.

Sitten minua ärsyttää, kun ostan huoltoasemalta teetä hintaan 1,40 tai 1,50 ja löydän lapun, jossa sanotaan, että palautathan astiat tähän kiitos. Sanamuodolla ei nyt ole väliä. Kun ostan kupin teetä, en suinkaan vain osta teetä, vettä, sokeria ja maitoa. Ostan kupin tiskauspalvelun kupille ja lusikalle, oikeuden istua pöydän ääressä jopa tunnin ajan, oikeuden läikyttää hitusen lattialle ilman, että joudun siivoamaan, oikeuden lukea tarjolla olevia lehtiä, oikeuden ehkä katsoa televisiota, jos sellainen on ja ostan myös palvelun, että joku siivoaa minun jäljet. Kaikki tämä vain 1,40 tai 1,50. Joten linjaston alkupäässä tulisi olla huomautus, jos samaan hintaan ei saa jättää kuppia pöytään.

Toisinaan mietin mustia aukkoja toisinaan likaisia kuppeja. Elämä pysyy tasapainossa.