Menen kohta tekemään töihin viimeiset kolme tuntia. Säästelin ne perjantai-iltapäivään, niin näen meidän perjantailapset. Ikävä tulee niitäkin.
Olen pian koditon, työtön ja perheetön (=kissaton). Mietin, että olenkohan mä ihan fiksu. Pääsääntöisesti ihmiset kai koettavat juuri hankkia noita, ja minä kuljen taas väärään suuntaan. Tai en väärään, mutta eri suuntaan, vastavirtaan. Vastarannan kiiski. Tosin minusta on kyllä kiva ajatellakin, että en ole ihan tavallinen. (Jos pidätte minua ihan tavallisena, niin ei tarvitse kertoa. :D)
Kirpparitavaroita olisi taas syytä keräillä. Olen vienyt melkein joka päivä yhden tuollaisen valtavan kassillisen roipetta. Vielä sitä riittää. Mutta selkeästi voiton puolella ollaan.
Ajatukset pyörivät vain tän muuton ja rojujen ympärillä.
Jos olisin tosi rikas, niin menisin johonkin kerjäämään. Sitten antaisin Ison Rahan jokaiselle, joka antaisi mulle rahaa. Harmi, että ei ole paljoa rahaa. En kyllä menisi Varkkilassa kerjäämään. Mulle kukaan mitään antaisi. :D
Mutta pitäkää hyvää huolta itsestänne ja sanokaa joka päivä jotain kaunista jollekin. Vaikka itsellenne.
On turha odotella mahdollisuuksia. Elämä sinänsä on mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti