Kuinkahan mones kerta tässä lyhyen ajan sisällä, kun nukahdan elokuvaa katsoessani. Minkäs sille mahtaa, että elimistö on niin fiksu. Yrittää katsoa (tai lukea!) jotain ei-niin-mielenkiintoista, niin elimistö tarjoaa tilalle jotain paljon mielekkäämpää katsottavaa.
Edellisen kerran jälken en ole vieläkään oivaltanut pölyn merkitystä enkä myöskään siivonnut. Monet jääkaappimagneettini käsittelevät siivoamista. "Ymmärrän kyllä siivoamisen merkityksen, mutta en sitä, miten se minuun liittyy." Minkähän takia minulla on tällainen viha-rakkaus-suhde siivoamiseen? Minä puhun siivoamisesta kyllä paljon. Pitäis taas siivoilla. Ajattelin vähän siivoilla. Ja sitten vähän siivoilen. (Eilen pesin hellaa ja ikkunoita ja sen semmoista pientä.) Mutta kyllä kotini on suurimpia yksityisiä kaatopaikkoja joita tiedän. Minä kyllä pidän siisteydestä ja siivoamisesta, mutta en vain saa aikaiseksi.
Asiassa on vielä sekin puoli, että missään tapauksessa en voi antaa kenenkään muun siivota täällä. Jos joku esimerkiksi tiskaa täällä, niin saan näppylöitä. Vaikka sen voin melkein antaa tehdäkin. Mutta kun jokaisella astialla on täsmälleen oma kohtansa kuivauskaapissa. On jotenkin ahdistavaa, jos ne eivät ole siellä missä pitäisivät. Muihin tavaroihin koskemista ahdistun ja ärsyynnyn.
Minua ei muuten ole missään vaiheessa diagnosoitu neuroottiseksi. :)
Pari ystävääni uhkasivat, että he tulevat vara-avaimella kotiin ja siivoavat silloin, kun sitä vähiten odotan. Se oli aika pelottava uhkaus. Pitäisiköhän siivota ihan vain sen takia, että he eivät ole täällä joskus perjantai-iltana kymmenen aikaan huhkimassa ja aiheuttamassa minulle tarpeetonta tuskaa.
(Uskokaa pois. En minä siivoa, kunhan puhun vain.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti